maanantai 19. lokakuuta 2015

Once again


Taas on kohta käsillä se aika vuodesta, kun pitää ruveta miettimään missä tänä vuonna tappaisi oliivipuunsa. Kaikista pyhistä lupauksista huolimatta, menin ja ostin taas uuden puun, kun kesällä Ikeassa niitä myytiin puoleen hintaan. Syy alennettuun hintaan oli selvä. Oliivipuuraukat olivat pudottaneet pimeissä sisätiloissa jo suurimman osan lehdistään ja kuivuudestakin ne kärsivät. Vaikka mistään oikeasta pelastusoperaatiosta ei  ole kysymys, kun minä ostan kasvin,  näin asian kuitenkin miehelleni esitin, kun raahasin lähes lehdetöntä puuta kassalle ja siitä autoon. Kesän aikana puu rehevöityikin pihalla melko hyvin, mutta nyt on edessä taas se jokavuotinen talvisäilytysongelma. Ihan tuohon makuuhuoneen sohvan viereen en sitä toki ole talveksi jättämässä, kunhan kuvasin puun siinä. Koittaisikohan sitä kylmää, mutta valoisaa vinttiä tänä vuonna, kun viime vuotinen vierashuonesäilytys osoittautui huonoksi ratkaisuksi. Tämä on nyt jo kolmas kokeilu säilyttää talven yli oliivia ja jos ei nyt onnistu, ostan kai ensi vuonna silkkiversion.

-tuija-

17 kommenttia:

  1. Mä niin uskon, että saisin tapettua tuollaisen kauniin puun. Monta kertaa miettinyt sellaisen hankkimista, mutta sittä taas järkevöitynyt ja muistanut kuinka huono viherpeukalo olenkaan. :D Pitäisiköhän oikeasti vähän tsempata näiden kasvien kanssa ja edes yrittää saada joku pysymään hengissä uudessa kodissa :D. Niin, ja hyvälle näyttää puu tuossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa sain puun viime vuonnakin säilymään hengissä pitkälle kevääseen, mutta siinä vaiheessa kun siirsin puun takaisin ulos, tein virheen ja laitoin sen suoraan aurinkoon. Aurinko ja kova tuuli olivat liikaa uudelle herkälle kasvustolle ja kohta oli jäljellä pelkkä kuiva ranka :(

      Poista
  2. Oliivipuut on (olivat) niin ihania, itse olen tappanut niitä myös urakalla vähintään tahtiin vuosi ja puu ... mutta sitten viime vuosi jäi viimeiseksi vuodeksi tämän kasvin suhteen.
    Kävi niin kivasti, että viiime kesänä ostamani puun raahasin taas sisälle niin kuin muinnakin vuosina, sitten yhtenä iltana katselin sitä puutani ja totesin, että ompas se päässyt kuivahtamaan ja näin ollen lisäsin ruukkuun reilusti vettä. Aamulla olohuoneeseen kävellessäni vilkaisin sivusilmällä puuta ja vaan aattelin, että mitä ihmeen roskia meillä on lattialla .... No sitten kuitenkin menin ja katsoin puuta tarkemmin tai oikeastaan ruukkua, ja voi kamala, koko ruukun ulkopinta ja lattia olivat täynnä pieniä (niitä oli aivan jäätävän paljon) noin 1-2cm mittasia mustia oikein ohuita matoja. Olivat siis pelänneet hukkumista ja kiivenneet ylös mullan seasta turvaan kuivemmille hoodeille :/ Siis se puu lensi niin kaaressa kartanolle, että ei kerennyt A tai O:oota sanoa, ja siis tähän loppui mun oliivipuu innostukseni :/ Liekkö sit huonoa tuuria, vai mitä, että siihen multaan oli joku ulkona muninut, mutta enää meille ei tule oliivipuita :D
    // Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaah hah hah, sori, mutta naurattaa :D :D Uskon, että olet saanut slaakin, niin varmasti itsekin olisin saanut :D
      Matoja ei ole meillä ennen ainakaan ruukussa näkynyt ja toivottavasti ei näykkään :)

      Poista
  3. =D Aijai, sain kunnon naurut. Oon koko ajan luullu, että tää oliivipuu on sunjostain taimesta kasvattama ylpeydenaihe. Sit ku näin ekan kuvan ja otsikon, aattelin, että taas kerran kannatutat noita kahta kaunista, mutta painavaa elementtiä ympäri taloa. =D Mutta ei kun kyse olikin talvehtimisesta!
    Oletkin varmaan googletellut asiaa. Muistelisin, etä juuri valoisa, mutta viileä tila onkin paras talvisijoituspaikka. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tää on kuule ihan perintöpuu, NOT :D
      On kuule googlattu ja konsultoitu fiksumpia niin penteleesti ja viime vuotinen puu tosiaan säilyikin hengissä kevääseen saakka, vaikkakin melko vähälehtisenä. Ulossiirron yhteydessä loppui yhteistyö ja oliivi sanoi viikossa kaput ja moro :D

      Poista
    2. Joo ne stressaantuu helposti muutoksista. Mun Ikea-bambu rages ku ei saanukkaa asua enää tehdashallissa, vaa joutu mun 22 asteiseen olohuoneeseeni. Lehdet tippu samantien. Jäi vähän traumat, en oo sen jälkee niiden vihreitä ostellu. Vaik ainahan siinä on se riski. Jotku kukatki voi jättää nuput aukasematta jos olosuhteet muuttuu.

      Poista
  4. Itselläkin menossa on jo ties kuinka mones vuosi oliivipuiden kanssa, mutta tällä kertaa jo 2014 ostetun puun kanssa. Ihme ja kumma talvetus onnistui ekaa kertaa talven yli sisätiloissa olohuoneessa. Ei se puulle silti helppoa ollut. Syksyllä 2014 sisääntuotaessa aloitti hurjan kasvun ja pian olikin täynnä metrin pitkiä ohuen ohuita roikkuvia oksia. Kaikki vanhat oksat ja lehdet kuolivat ja vain nämä surkeat oksan kuvakkeet jäivät henkiin. Keväällä leikkelin puuta siistimmäksi ja siirsin lähes lehdettömänä ulos. Tuossa se nyt vieressä on taas lehdellisenä, mutta omituisen mallisena. Katsellaas millaisen se taas keväällä on

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä Maarit kerroit juuri mun edellisen oliivipuun tarinan sillä erotuksella että mun kuoli lopulta :)

      Poista
  5. Mullakin ensireaktio oli, että taas se on raahannut tuota sohvaa portaissa :D Sullahan on puussa huima oliivisatokin! Valoa on varmaan talvehtimessa kyllä tarpeen. Meillä on muuten yhä eka oliivipuu menossa. Ehkei auta muuttaa tästä talosta enää pois, kun täällä on niin hyvät talvehtimisolosuhteet sille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ois vissiin aika laittaa pillit pussii blogin suhteen, kun te muistatte kaikki vuosien takaiset sohvan kantamisetkin :D :D Mokomat :D
      Mitähän noista oliiveista tekisi, puristaisi öljyä?
      Sähän melkoinen puutarhuri olet oliivipuinesi, wow.

      Poista
    2. Luin muute Botanian jostai infokyltist et ne ei käy sellasenaan, niille piti tehä jotain niille oliiveille ennen ku pystyy käyttää. Ku taas muistais et mitä… No googlettamallaha seki selvii =D

      Mä muistan kaiken siks ku oon niin addiktoitunu et luen noita vanhoja postauksia aina uusien välillä. =P

      Poista
    3. Sohva ja sen seikkailut vintin rappusissa olivat myös minun ensimmäinen ajatus. Kauniit kuvat ja voin yhtyä oliivipuun kurjaan kohtaloon myös meillä... :D

      Poista
    4. Mä olinkin sitte ainut, jolle otsikko ei tuonut mieleen perhettä, joka sisusti itsensä hengiltä :) Vai miten se silloinen otsikko meni :D

      Poista
  6. Pakko muuten viel mainita et toi sohva toi mut sun lukijaksi. Etin itelleni täydellistä sohvaa ja kuinkas muutenkaan kuin googlettamalla "täydellinen sohva". =D Siitä se sitten lähti. Täälläpäin on kans toris ollu kauan kaupan 40-luvun simpukkasohva, ihan virheetön plyysiverhoilu… Mut 350€ hinta nyt toistaseks on kirpassu tätä opiskelijataloutta sen verran, vaikka suhteessa edullinen onkin, etten oo vielä tullu hakeneeks kotia. Ja enkä tiiä mihin se mahtuiskaa, ei oo ihan tommoset tilukset ku teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin ja yks vitsikäs yksityiskohta on, että sohva on väriltään… Tättädädää! Dust pink. =D Ei mies ihan kans taivu niin romanttiseen mööpeliin, kun tonne työhuoneen puolelle se mahtuis...

      Poista
    2. No sohvahan oli sitte vielä kannattavampi ostos kun tiesinkään :) Ihana Jenina kaupanpäälle :)
      Saattaa se puuteripinkki yhdistettynä romanttiseen malliin olla liikaa monellekin miehelle. Kyllä se sinkin sohva vielä vastaan kävelee, usko lujasti :)

      Poista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!