keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kuluttaminen ja kestävä kehitys

Anonyymi lukijani antoi kommenttikentässä loistavan postausaiheen, kysymällä mielipidettäni kuluttamisen ja kestävän kehityksen ristiriidasta. Koska aihe on ajankohtainen ja erittäin mielenkiintoinen, päätin vastata ihan erillisellä postauksella.

Pitkään maailmassa jatkunut taloudellinen laskusuhdanne on heijastunut yhä useamman kotitalouden käytössä oleviin rahavaroihin. Pakollisten laskuihin ja elämiseen menevien kulujen jälkeen, on käteen jäävän rahan määrä pienentynyt olennaisesti. Samaan aikaan kuitenkin pitäisi kuluttaa enemmän ja rohkeammin, jotta raha saataisiin liikkeelle ja tätä kautta talousluvut nousuun. Kun soppaan lisätään vielä tosiasia, että tavaroiden ja palvelujen kulutus on yksi suurimpia ympäristöongelmien aiheuttajia ja koska maapallon resurssien ja luonnonvarojen määrä ei kasva, olisi kuluttamiseen kiinnitettävä erityistä huomiota.


Millainen kuluttaja sitten itse olen? Rehellisesti sanoen; melko huoleton, mutta toisaalta kuitenkin äärimmäisen tarkka. Huoleton siksi, etten ole osannut ikinä säästää rahaa pahanpäivän varalle, vaan pistän kaiken ylimääräisen menemään, oli sitä sitten euro tai sata euroa. Olenkin joskus leikillisesti todennut, että pahinta mitä tapahtuisi olisi se, että huomenna kuolisin ja tilille jäisi rahaa. Miestäni, täydellistä vastaakohtani, tämä ei naurattanut.

Tarkka rahoistani olen taas siten, että harkitsen  huolella mihin sen euroni laitan. Valitsen useimmiten ennemmin laatua, kuin laadutonta ja halpaa, ja se yleensä maksaa enemmän. Vertailen kuitenkin hintoja tarkkaan ja aikaa säästämättä, sekä ostan useimmat kalusteemme vintagena. Tällöin, paitsi hinta on edullisempi, ostos myös kuormittaa luontoa vähemmän. Lisäksi silmissäni ikä ja käyttö tuovat esineelle persoonallisen särmän ja pidän niiden ilmeestä enemmän, kuin vastaavien uusien. Teen myös paljon itse, aina kuin vain suinkin osaan, mutta en epäröi maksaa tuotteesta tai palvelusta, jos koen hinta-laatu-suhteen hyväksi. Maksan välillä hankinnoistani hieman enemmän myös vain siksi, että voin ostaa sen kotikaupungistani.

Uusien tavaroiden hankinnassa pyrin kiinnittämään huomiota tuotteen koko elinkaareen, eli siihen, miten ja mistä materiaaleista tuote valmistetaan, miten sitä markkinoidaan ja miten se hävitetään. Yksioikoisuus ja ehdottomuus, asiassa kuin asiassa, on kuitenkin jeesustelua ja en ole mikään pyhimys. Välillä minäkin tilaan hankintani netistä ja matkaan tarttuu esineitä, vaatteita ja tavaroita, mitä en todellakaan tarvitse tai ole harkinnut sen enempää.Olen siis pihi törsääjä, ja aina välillä myös totaalinen tyhjätasku!


Koen olevani jossain määrin suunnittelijan vastuussa myös asiakkaitteni tekemistä valinnoista. Työssäni pyrin ohjaamaan asiakasta ajattomiin ja suhteellisiin laadukkaisiin hankintoihin. Kerron eri materiaalien eroista ja merkityksestä käytössä sekä selvitän tuotteiden hintojen takana olevia syitä. Vaikka laatu saattaa ostohetkellä kirpaista kukkarosta, on se pitkällä aikavälillä kuitenkin kustannustehokkain ratkaisu. Säästän myös mahdollisimman paljon vanhaa, enkä näe tarpeelliseksi korvata hyvää täyspuista kalustetta lastulevyversiolla, vaikka sen kyljessä olisi kalliin merkin logo. Verhoilutan tai maalautan usein myös asiakaan vanhoja kalusteita sopimaan uuteen kokonaisuuteen. Varsinaista piensisustamista en harrasta asiakastöissäni juurikaan ja kun suuret sisustuslinjaukset kodissa on tehty, annan asiakkaan itse lisätä loppusilauksen kotiinsa. Toki ohjaan ja autan tässäkin tarvittaessa, mutta en ostata heillä hyllynpäällistavaraa vain trendien takia.


Blogeja syytetään monesti kannustamisesta turhaan kuluttamiseen ja ostamiseen. Näin voi tietysti ollakin jossain määrin, ainakin nuorimpien lukijoiden keskuudessa, mutta turha kulutushysteriasta  blogeja on syyttää. Länsimaisessa kulttuurissa kun elämäntarkoitusta, tyydytystä ja muiden hyväksyntää on totuttu hakemaan usein tavaroiden ja palveluiden kulutuksen kautta.  Jokainen meistä viimekädessä kuitenkin on vastuussa omasta kulutuksestaan ihan itse. 

Koska aihe on erittäin mielenkiintoinen ja haluan kuulla muidenkin näkemyksiä asiasta, haastan nyt seuraavat blogit kertomaan omista kulutustottumuksistaan.

-tuija-

Kuvituksena paras sijoituksemme koskaan, ihana rescue-daamimme Luisa <3

24 kommenttia:

  1. Aamen! Ihan kuin omasta päästäni tuo tekstisi. Olen muutamana viime vuonna pohtinut paljon kuluttamistani ja yllätyksekseni huomannut, ettei elo ole surkeaa, vaikka ei kaikkea hetken mielijohteesta ostakaan, vaan miettii, mitä oikeasti tarvitsee. :) Rikastumaan en ole päässyt, joten jotain on tullut silloin tällöin hommattua, mutta enpä vastaavasti kyllä paljoa enää heitä tavaroita/vaatteita pois miettien, että miksi ihmeessä hommasin tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma kulutukseni taitaa suuntautua nykyisin enemmän aistianautintoihin, kuten hyvään ruokaan, tapahtumiin, matkoihin jne. kuin varsinaiseen tavaraan. Sitä kautta kaapit pysyvät tyhjempinä :)

      Poista
  2. Kiitos Tuija, tärkeä ja mielenkiintoinen aihe! Oma vastaukseni voisi olla juuri tuo jonka sinä kirjoitit, olen hyvin samanlainen ja samanlaiset ajatukset minulla :) Yritän pakertaa oman juttuni aiheesta..

    VastaaPoista
  3. Niin ja taas se tärkein meinasi unohtua, eli tuo ihanuus noissa kuvissa, jaksoin tuijotella kuvia monen tovin. Mikä suloisuus ja allekirjoitan tuon parhaan sijoituksen rahoille kohdan täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne ja mukavaa jos viitsit käyttää aikaasi tähän. Ystäväni totesi facebookissa, että olemme tosi ekologisia, kun koirammekin ovat kierrätettyjä :)

      Poista
  4. Olen lukenut jostain, että 40 v. ihminen kerää tavaraa ja seuraavat 40v. yrittää päästä siitä eroon. Itse elän tuota jälkimmäistä aikaa. Luen kymmeniä blogeja, joten näen tavaraa paljon ja sen vuoksi en halua itselleni kuin tarpeellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ensimmäinen lauseesi on varmasti ihan totta. Kun ikää tulee enemmän, alkaa ehkä nähdä asioita eriltä kantilta.

      Poista
  5. Ansiokkaasti analysoit kestävää kehitystä.
    Luin keski-ikäisen miehen, Jouko Aaltosen, Oma Aika –lehden blogikirjoituksen: Mökkiohjelmia miljonääreille. Talouselämälehdessä 24/15 Jouko Karvinen arvioi, että jätämme seuraavalle sukupolvelle huonomman maailman kuin itse elämme, puhui menetetystä sukupolvesta. Siksi suosittelenkin lukemaan Maailman tila 2014: Muutos lähtee ruohonjuuritasolta –raportin. Kun ensimmäisen kerran luin teoksen (uusi raportti ilmestyy parin vuoden välein) n. 10 vuotta sitten, pisti kyllä monia asioita miettimään omissakin valinnoissa.
    Netistä löytyy tietoa mm. Kepan (www.kepa.fi) sivuilta ja maailma.net, joka on johtava suomalainen ihmisoikeuksiin ja kestävään kehitykseen keskittynyt verkkojulkaisu.
    Ehkä soveltaen monilla eri elämä osa-alueilla pitäisi toimia vanhan sanonnan mukaan: sitä ei hankita mitä tarvitaan vaan se ostetaan mitä ilman ei toimeen tulla. Taidamme taas uudelleen elää koti aikaa, jolloin oman vanhuuden turvaksi olisi hiukan turvaa syytä sukanvarressa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintoisista linkeistä. Täytyy katsastaa.

      Vaikka tuossa ylempänä kerroin, etten osaa säästää tilille rahaa, ovat asiat vanhuuden varalle onneksi turvattu muilla sijoituksilla :)

      Poista
  6. Kiteytit aivan tismalleen omat ajatukseni :) Kuluttamisen totaalinen lopettaminen ei todellakaan ole se tavoiteltava asia vaan kulutettavien tuotteiden kestävyys moneltakin kantilta; miten niiden valmistus vaikuttaa luontoomme, mihin tuotteet joutuvat käytön jälkeen ja kuinka kauan ne ylipäätään kestävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Koko kuluttamisen luonne täytyisi saada muuttumaan vastuullisemmaksi.

      Poista
  7. Erittäin hyvä kirjoitus ja sun ostokäyttäytyminen ihan kuin omani. Enimmäkseen harkitsevainen, mutta välillä harkitsevan harkitsematon :)

    Aihe tosiaan on mielenkiintoinen ja hankalakin, kun aina ei tosiaankaan tiedä, kumpi on parempi tai pahempi, ostaminen vai ostamatta jättäminen. Mutta joskus kyllä myönnän joidenkin blogien kohdalla ajatelleeni, että onkohan siellä esitelty tuote ostettu oikeastaan ihan sitä varten, että näyttäisi hyvältä blogissa, vai onko sille kodissa oikeasti jotain käyttöä. Ja eilen tunnistin itsessäni ensimmäistä kertaa saman, kun innostuin "Mansikkatilan mailla"- Tainan esittelemästä kattauksesta niin paljon, että lähdin illalla kiertelemään kirppareita ja kauppoja sillä silmällä, että löytäisin jotain kivaa kattauksiin. Kunnes onneksi pysähdyin miettimään, oliko niille kattauksille kotona tarvetta (ei..) vai olisinko tehnyt niitä siksi,e ttä olisi kiva ottaa blogiin kuvia (juu) ja sitten hillonnut niitäkin tavaroita jo ennestään kaikenlaista rekvisiittaa pursuavissa kaapeissa. Sitä vaan joskus iskee niin totaalinen innostuminen jostain, että unohtaa kuka oikeasti on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko palata vielä sen verran, että kelasin sun postauksia alaspäin, kun en ole kaikkea hoksannut viimeaikoina lukea ja sieltähän löytyi myös aivan superihana kattaus <3. Ihan mahti-idea se tapettien käyttäminen tabletteina. Mallipätkiä (tapeteista joita ei enää edes välttämättä myydä missään) löytyy omasta takaa vähän liikakin, joten tässähän olis mainio idea niitten hyötykäyttöön. Kiitos tästä hienosta vinkistä <3

      Poista
    2. Kyllähän sitä itsekin hetkellisesti innostuu jostain blogissa nähdystä kivasta jutusta, mutta useimmiten, ainakin minulla onneksi, se ei kestä kauaa :)

      Tapettijämät kiertoon vain, niin tulee niillekin käyttöä :)

      Poista
  8. Nyt kun jonkin verran olen sisustusblogeihin tutustunut, olisi mielenkiintoista tietää, miten puolisonne (yleensä miehet) suhtautuvat siihen, että esittelette kotianne julkisesti? Onko sisustukseen käytettävistä euroista sovittu yhdessä? Huomioitteko hankinnoissanne puolisonne mieltymykset? Onko mies todella tosissaan, jos sanoo, että vaimo saa sisustaa vai käytättekö sitä vallan välineenä? Onko niin, että mikään ei ole enää yksityistä ja kaikki kodissa halutaan julkisesti esitellä? Ette kai halua sisustaa miestänne ulos talosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtökohtaisesti tilanteeni on ehkä vähän erilainen kuin monen muun bloggaajan, koska kotimme on melko julkinen ja asiakkaille avoin jo muutenkin. Enkä tietysti voi vastata kuin omasta puolestani muutenkaan. Kotimme yhteydessä toimii suunnittelutoimistoni ja sen lisäksi kodissamme järjestetään koulutuksia ja muita sisutustapahtumia, joten kodin esittely julkisesti blogissa tai tv:ssä ei ole ollut miehelleni mikään ihmeellinen juttu. Tv:ssä esiintymisestä itse asiassa mieheni ja poikamme (aikuiset) tekivät myönteisen päätöksen, kun itse emmin sitä vielä.
      En tiedä miksi, mutta jotenkin kysymystesi asettelu rahankäytöstä ja sisustamisesta vallan käytön välineenä, kuulosti aavistuksen vanhakantaiselta?
      Olemme kahden aikuisen ja koti, jossa molemmat myös tienaavat yrityksillään ja vaikka kodin isoista hankinnoista päätämmekin yhdessä, molemmat tekevät laskujen maksun jälkeen rahoillaan mitä lystäävät. Miestäni ei kiinnosta juurikaan sisustaminen ja koska sisustus nyt sattuu olemaan ammattini, on kai luonnollista että se näkyy myös kodissamme. Kotimme toimii myös yhtenä yritykseni referenssinä, joten sen esittely on ihan luonnollista molemmille. Ja tietääkseni hän ei ole lähdössä mihinkään  En kyllä kysynyt. Sitäkään!

      Poista
  9. ASIAA!!! Hyvä, Tuija, ja kiitos haasteesta. Nyt laitetaan mietintämyssy päähän, ja aletaan oikeasti miettimään omia kulutustottumuksia.

    VastaaPoista
  10. Erittäin tärkeä aihe, johon sinulla on todella hyviä näkökulmia. Olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla kanssasi monessa asiassa. Kiitos haasteesta, joka olikin mennyt minulta ihan ohi lomahuumassa. Vastailen tuota pikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi tätä ennakoivaa. Siis lomahuuma on hyvä huuma :)

      Poista
  11. Huolesi tilanteesta, jossa kuollaan ja tilille jää rahaa, pätee myös minuun. Ja minunkaan miestäni ei tämä juuri hymyilytä. Mutta järkevä pitää kuluttamisessa, ei turhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa hauskaa, että joku toinenkin sanoo ääneen jotain noin brutaalia :) Yläfemma Hanna!

      Poista
  12. Olet siis täysin samanlainen rahankäyttäjä kuin minäkin. Hyvin kuvailit minut tuolla. =)

    VastaaPoista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!