torstai 29. toukokuuta 2014

Origami light DIY

Vanha tuttu "how hard can it be-asenteeni  heräsi taas henkiin nähtyäni kuvan itsetehdyistä origamivalaisimista. Ja kerrankin tekeminen oli juurikin niin helppoa, kuin miltä se näyttikin. Kotoa löytyi kaksi A2 kokoista paperia, joista ihan kokeilumielessä taittelin kyseisien varjostimen. Paksummasta kartongista syntyisi tukevampi tekele, mutta harjoitteluun ohutkin paperi kelpasi. Asettelin varjostimen vanhan paperisen pallovalaisimen tilalle. Tuskin se siihen jää, ainakin tekisin pysyvän version tukevammasta tavarasta, mutta tulipahan testattua. Jos haluat kokeilla, laita Pinterstiin  hakusanaksi "origami light diy", niin johan löytyy ohjetta jos jonkinlaiseen härpättimeen.







-tuija-





tiistai 27. toukokuuta 2014

Vieraana omassa kodissa

Tiedättekö tunteen, kun tulette kotiin  loman jälkeen. Koti näyttää ihan uudelta, melkein vieraalta. Kun on saanut etäisyyttä omiin nurkkiin, näyttäytyy koti itsellekin sellaisena, miten muut sen näkevät.
Samanlaisen uuden perspektiivin kotiimme saimme, kun helteiden pakottamina muutimme viikonloppuna yöpymään vierashuoneeseemme.
Kun sisälämpömittarin elohopea kurotteli 31 astetta, rupesi olo olemaan kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Tuulettamalla kaikki ikkunat auki, olisi tilanteeseen saanut helpotusta, mutta koska vanhin kissamme ei kestä ulkoa tulevia vieraita hajuja, vaan käy ruikkasemassa avoimen ikkunan verhoihin, pidimme ikkunat kiinni ja hikoilimme.
Mutta koska nukkumisesta ei olisi moisessa kuumuudessa tullut mitään, leiriydyimme yöksi viileämpään  vierashuoneeseen lukitun oven taakse (ja avoimen ikkunan alle).

Siinä vierashuoneen sängyllä maatessani tajusin, etten ollut koskaan  yöpynyt tässä huoneessa, enkä katsellut kotia siitä perspektiivistä. Mieskin sanoi, että olo on kuin lomalla olisi. Ison makuuhuoneen jälkeen, pieni vierashuone tuntui intiimiltä ja kodikkaalta. Pitäisiköhän muuttaa tänne?





No, nyt ulkolämpömittari näyttää plus kuutta, joten kantaisikohan seuraavaksi peittonsa sinne oikeaan saunaan? Ai niin, eihän meillä olekkaan saunaa! Vielä!

-tuija-


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Pergolaa, sireenimajaa ja viinirypäleitä!

Sisäkuvia ei ole tarjolla, joten näytän sitten niitä ulkoa otettuja. Koko viikonloppu on mennyt puutarha-asioiden kanssa  painiessa. Lauantaina Uudessakaupungissa olivat jo neljättä kertaa huikean suosion saaneet Kukkamessut, jossa allekirjoittanutkin kävi ihan lavalla saakka kertomassa parvekesisutamisesta. Lämpömittari näytti koko päivän 28 astetta ja ohjelmateltan lavalla, hautuvassa lämmössä, ilman tuulenvirettäkään bloggarinne suorastaan ui hiestä. Hiustupsujenkin päästä valui hikipisaroita ja tämän vähemmän mairittelevan kuvan toisti koko messukansalle iso screen, joten terveisiä vaan kuuntelijoille, kuuma oli!

Kuvissa on viime kesänä rakentamamme pegola. Koska talomme on vanha julkitila ja sen sisääntulopiha on ollut pelkkää asfalttia ja parkkipaikkaa, ei meillä ole ollut yläpihalla minkäänlaista oleskelualuetta. Siihen tarpeeseen tämä pergola viime kesänä sitten rakennettiin ja hyvin se on paikkansa lunastanutkin. Kaikki istuttamamme kasvit ovat lähteneet mukavasti kasvuun ja nyt viikonloppuna istuttelimme lisää köynöksiä, joiden tarkoitus on kattaa lopulta pergolaan seiniä ja kattoa.  Muuten yläpihan suunnitelmamme on kesken, suorastaan levällään ja odotammekin äkillistä rikastumista tai bloggaajalle lisää hikisiä luentoja, ennen kuin asfaltista päästään lopullisesti eroon. Noiden kahden kuvassa näkyvän tolpan juureen on muuten istutettuna kaksi viiniköynnöstä. Näettekö jo minut istumassa tuolissa ja ojentamassa laiskasti kättäni kohti runsaana riippuvia viinirypäleterttuja, niin minäkin!
Isossa thermoruukussa on muuten toinen niistä viime vuonna ostamistani Hakuropajuista ja hyvin ne selvisivät näemmä talvesta. Puu on todella kauniin näköinen koko kesän, lehtien kärkien ollessa vaaleanpunaiset ja siten koko puu näyttää kukkivalta koko kasvukauden. Vielä lehdet ovat pienet, mutta punertumista oli jo havaittavissa läheltä katsottuna.


Tässä pari kuvaa pajusta viime vuodelta.



Kuvassa näkyy viime kesänä miehen tekemä betonilankkupöytä sekä taatusti talvenkestävät puksipuut. Kymmenen puksipuuta tappaneena ostin yhtenä vuonna kaksi muovista puksipuupalloa, jotka asettelin kahteen ruukkuun esittämään alkuperäsiä puskia, niin paljon riipi silloin aiempien puiden kuolema. Nyt nuo kaksi palloa seilaavat milloin missäkin, mutta sainpahan sanottua viimeisen sanan, nih!(kai)



Kuvassa näkyvään kahteen pitkänmalliseen ruukkuun istutimme kelloköynnöstä, valkoista mustasilmäsusannaa sekä keijunmekkoa, tarkoituksena saada verhottua köynnöksillä rimoitukset. Kahteen nurkaan vielä äitini pihalta pari kärhöä ja eiköhän ala viherseiniä syntyä.



Eivätkä olleetkaan mitkään pienet taimet, vaan melkoiset risukasat. Tueksi toiselle kärhölle taiteilimme harjateräksestä seinän johon se, siirrosta toivuttuaan, toivottavasti lähtee kiipeämään.


Yrttejäkin piti hiukan saada.


Ja tässä vielä kuva, mistä viime vuonna aloitimme.


Ihanasta pergolastamme huolimatta, paras lekottelupaikka tässä helteessä oli kuitenkin pergolan taakse jäävään sireenipensasrykelmään raivattu vanhanaikainen sireenimaja istuinryhmineen. Viime kesänä raivasimme  tilaa keskelle villiintyneitä sireeneitä ja pengersimme reunan vanhoilla ratakiskoilla. Pengerryksen pinta tasoitettiin ja sinne siirrettiin istuinryhmä pyöreällä pöydällä. Paikka on aina ihan varjossa ja naureskelimmekin, ettei paikalla taida Suomen kesässä oikein paljon käyttöä olla. Miten  vähän me tiesimmekään!
 Kuva on otettu alapihaltamme ja tämän sireenipuskan takana sijaitsee siis se äsken mainittu pergola.




Sireenimajasta on mitä kaunein näkymä veneitä täynnä olevalle kaupunginlahdelle. Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille, toivottavasti Suomi voittaa!


-tuija-


torstai 22. toukokuuta 2014

Kosimisen arvoinen

Nyt jos koskaan tekisi mieleni heittäytyä runolliseksi. Jo reseptin ainesosia lukiessani tiesin, ettei tästä voi tulla muuta kuin hyvää ja päästyäni kohtaan, missä fenkolia haudutettiin voissa ja hunajassa, hamuilin  kassistani kukkaroa, kenkä osittain jo toisessa jalassa.  Minuuttien päästä (kiitos pikkukaupungin) seisoin  kauppajonossa sylissäni fenkolia, vuohenjuustoa,  pecorinoa ja luomusitruunoita. Paitsi etten löytänyt pecorinoa (taas se pikkukaupunki) ja piti turvautua parmesaaniin, mutta lopputuloksesta sitä tuskin huomasi.

No mitä näistä aineista sitten valmistui? No jumalaisen hyvää, toistan JUMALAISEN hyvää,  fenkoli-vuohenjuusto-pizzaa/piirakkaa.



Olen niin onnellinen! Juu-u, siis siksi, että löysin tämän mahtavan reseptin, mutta myös blogi josta sen löysin, teki minut ihan yhtä onnelliseksi. Jos jossain luetaan kirjoja, valokuvataan, katsotaan hyviä elokuvia, laitetaan ruokaa antaumuksella ja  kaikki tämä vielä mahdollisimman usein hyvien ystävien kanssa, ei blogi voi olla huono. Siis kipin kapin lukemaan  Kirjatoukkaa ja herra kameraa, mikäli huusit äsken yhdessä tai useammassa kohdassa, JES!
Alkuperäinen resepti löytyy Glorian ruoka ja viini- lehden sivuilta  täältä, mutta ihan varmuuden vuoksi, etten tätä ikinä hävittäisi, lisään reseptin myös tähän. Gluteiinittoman jauhoseoksen tilalla käytin vehnäjauhoja.

Välimeren fenkolipiiras
2 piirasta

Pohja
2 dl vettä
25 g hiivaa
4 ½ dl gluteenitonta jauhoseosta (esim. Sunnuntai)
3/4 tl suolaa
1 tl aniksensiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
Täyte
2 fenkolia
3 rkl voita
3 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl ranskankermaa
½ tl suolaa
ripaus mustapippuria myllystä
50 g vuohenjuustoa
6 kirsikkatomaattia
ripaus roseepippuria
½ sitruunan raastettu kuori
4 rkl pecorinojuustolastuja
Lisäksi
2 tl tuoretta rosmariinia
½ tl kuivattua oreganoa

1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva veteen. Sekoita jauhot, suola ja anis joukkoon. Lisää öljy ja alusta taikina sileäksi. Pyöritä se sitten palloksi, peitä liinalla ja kohota lämpimässä paikassa 20 minuuttia.

2. Tee täyte taikinan kohotessa. Leikkaa fenkolit pitkittäin ohuiksi viipaleiksi. Sulata voi paistinpannussa, sekoita hunaja voin joukkoon. Kun hunaja on sulanut, karamellisoi fenkolit pannussa muutamassa erässä, noin 10-12 minuuttia/erä.

3. Jaa taikina 2 osaan. Kauli kumpikin taikina ohueksi levyksi omalle leivinpaperilleen.
Siirrä leivinpaperit taikinoineen uunipelleille.

4. Levitä 1 rkl öljyä kummallekin piirakkapohjalle. Mausta ranskankerma suolalla ja pippurilla, ja jaa se piirakkapohjille.

5. Viipaloi vuohenjuusto ja puolita tomaatit; asettele ne piirakoille. Sovittele fenkolit muiden täytteiden lomaan. Ripota pinnalle roseepippuria, raastettua sitruunankuorta ja pecorinolastut.

6. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Paista piiraita 15–20 minuuttia, kunnes ne saavat väriä.
Mausta valmis piiras yrteillä.






Jos haluat hurmata ihan kenet vaan, kokeile tätä! Jos emme olisi jo naimisissa, luulen, että minua olisi kosittu!


-tuija-

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kesäkukkia

Kävin kesäkukkaostoksilla ja nyt ovat kynnenaluset sananmukaisesti mullassa. Omaan ehkä hiukan tavallisuudesta poikkeavan kukkamaun, perinteisemmän maun omaava äitini käytti sanaa kamala, mutta myyjä oli ystävällisempi ja luonnehti valikoimaani harkituksi. En pidä runsaista kukkamuodoista ja peruspetuniat ja -lobeliat eivät ole minun kukkiani ollenkaan. Vierastan keltaista, oranssia ja kirkkaanpunaista kukkapenkissä, valkoinen, vaaleanpunainen ja sininen käy. Sikäli omituista, että vaikka pidän heinämäisistä ja herkistä kukista, kuitenkin ällöhempeä ja runsas pioni, Mårbacka ja muutama muu pelargonia ovat kuitenkin mielestäni kauniita. Tästä näemmä ota erkkikään selvää, saati sitten mies jonka pitäisi minua kukilla lahjoa, siis niinkuin teoriassa, jos lahjoisi!

Mukaan tarttui muutama viimevuodesta tuttu ja kauniiksi todettu kasvi ja sitten yksi lajike, mitä en vielä koskaan ole onnistunut itselleni saaman. Nimittäin Suklaakosmos, ja voi sitä onnen määrää, minkä tuo herkkä kasvi sai minussa aikaan. Suklaakosmos on melko helppohoitoinen ja viihtyy sekä maassa, että ruukussa, vanhojen kukkien nypintä auttaa kukintaan ja suklaakosmos kukkii koko kesän, aina ensimmäisiin pakkasiin saakka. Mikä parasta kauniit tumman, lähes mustan, punaiset kukat tuoksuvat suklaalle. Siinä on kuulkaa kasvi minun makuuni.



Viime vuodesta tuttu Kesäkynttilä on vaan niin ihana, mutta koska kasvi ei vielä kukkinut, saatte tyytyä  viime kesän kuviin. Saattaisitte muuten olla samaa mieltä äitini kanssa.



Lisäksi ostin muutaman heinän, en muista nimeä ja Poutapilvi-nimisiä kukkia. Hassua, viime vuonna nuo poutapilvet muistuttivat mielestäni valkoisia hyttysiä, mutta nyt niiden pieni ja herkkä, mutta runsas kukinta hurmasi heti. (Juu-u, näin se naisen mieli muuttuu, rakas)

No eipä tullut näistäkään kunnon kuvaa ja ruukkukin on likainen vielä, mutta ystävämme guugle varmaan tarjoilee esteettisemmän näkemyksen halutessanne.


Ai, että. Kesä ja kärpäset :)

-tuija-


tiistai 20. toukokuuta 2014

maanantai 19. toukokuuta 2014

Vierashuoneessa

Helle heitti lomamoodin päälle ja koko blogi painui hetkeksi unholaan, mutta tässä muutama kuva, jonka nappasin vierashuoneesta tänään. Sängyllä köllöttelee uusi Hamam-liina, mistä höpisin jo täällä aiemmin. Vaikka kokovalkoinen sisustus on helposti  tylsä, kuuluu sen hyviin puoliin ehdottomasti se, että lisäämällä yhteen asiaan väriä, voi tunnelmaa muuttaa loputtomiin.
Viikonloppuna uurastettiin pääsääntöisesti pihalla ja muutama hyvä oivalluskin siellä syntyi. Niistä lisää myöhemmin.




Täällä ukkostaa tällä hetkellä niin, että rumpukalvot täräjää!!

-tuija-


torstai 15. toukokuuta 2014

Ratkaisu 2.

Muutama päivä sitten kerroin kodin ärsytyksen kohdista ja niiden ratkaisusta. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että isolle ruokapöydälle olisi saatu paikka nykyisestä tv-huoneesta ja täten ruokailulle olisi saatu oma rauhallinen tilansa. Tv-huoneessa oleileva moduulisohva on kuitenkin niin valtava, ettei sitä olisi saatu mahtumaan salin puolelle mitenkään. Tai fyysisesti tietysti olisi mahtunut, mutta tila ei olisi ollut enää käytännöllinen eikä esteettinenkään.


Jotta ruokaryhmä saataisiin edes hieman rauhallisempaan paikkaan, tarkoitti se pöydän siirtämistä seinän viereen, kauemmas ulko-ovesta ja eteisestä. Kuten monet jo kuvasta näkevätkin, pöytää jouduttiin kuitenkin lyhentämään yli 70cm, jotta se asettuisi kauniisti paikkaansa. Vaivalla valmistettu pöytä joutui siis sahan kynsiin ja koki karun kohtalon. Vaihtarina pöydän paikalle laitettiin ikkunan edessä ennen majaillut sohva ja ahtaasta työhuoneen nurkasta sain  Marcel Breuerin Wassily-tuolin paremmin esille. Lopulta palat näyttivät loksahtavan varsin vaivattomasti paikalleen. Itse tuunattujen Hayn Tray pöytien messinkikannet hakevat nyt parin kattovalaisimen messinkisisuksesta, tarjoiluvaunusta  sekä keittiön saarekkeen yläpuolella roikkuvien Artekin käsikranaattivalaisinten messinkisäleiköstä.

Keittiön ja saarekkeen toiselle puolelle muodostuu nyt loungemainen oleskelutila. Tykkään tästä uudesta sijoittelusta ja sen tuomasta uudesta fiiliksestä. Ruokapöydän ympärille on tulossa uudet mukavammat tuolit, kunhan ehdin ne jossain vaiheessa verhoilemaan.







Mitäs tykkäät muutoksesta?

-tuija-


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Köyhän naisen Uten silo

Harjateräksestä tehty moodboard kyllästyi hyödyttömyyteensä ja muutti työhuoneesta keittiön aamiaisnurkkaukseen, jossa sen  tarpeellisuutta arvostettiin  ja käyttöaste kasvoi huimasti.

Wanna-be-uten-silo!







-tuija-


Hamam towels

Perinteiset turkkilaiset Hamam-pyyhkeet ja niistä vaikutteita ottaneet muut samankaltaiset liinat, ratsastavat nyt trendinenien kylppäreihin ja koteihin, eikä ihme. Nopeasti kuivuvat ja miellyttävän tuntuiset egologista luonnonmateriaaleista valmistettavat Hamam-pyyhkeet ovatkin vertaansa vailla. Ne ovat monikäyttöisiä ja ohuina ne mahtuvat,  koostaan huolimatta, pieneen tilaan ja kuivuvat nopeasti. Kokonsa puolesta ne sopivat päivä- ja torkkupeitoiksi, rantapeitoksi, pyyhkeiksi ja näppärin kietaisee siitä itselleen ranta-asun.



kuva
kuva

kuva

kuva
Nuo toiseksi alimman kuvan by nordin pyyhkeet valkoisena ovat edelleen omalla listallani korkealla, niin kauniita!

-tuija-

tiistai 13. toukokuuta 2014

Ratkaisu 1.

Eiliseen postaukseen liittyen, mitkä niitä ärsytyksen kohteita sitten olivat ja miten ne ratkesivat.

Ensimmäinen, vaikkei suinkaan pahimmasta päästä oleva, oli tv-tilan liiallinen valkoisuus. Iso valkoinen sohva yhdistettynä valkoisiin seiniin ja mattoon oli jo pidempään vaikuttanut liian  persoonattomalta. Olin ja olen edelleenkin miettinyt näiden seinien maalaamaista tumman harmaiksi. Kaipaan tällä hetkellä ympärilleni kodikkuutta ja tumman seinävärin tuomaa halaavaa syleilyä.  Puisen vanhan senkin ja värikkäiden taulujen lisääminen helpotti toki värinpuutteeseen, mutta olin  haaveillut ison,  ruokapöydän alla olevan punaisen maton  siirtämisestä huoneeseen. Valkoinen muhkea, nukkamatto  tuntui  huoneessa  tunkkaiselta. Klassinen, punainen, itämainen matto olisi  se elementti, millä halusin tilaa lämmittää. Lisäksi isompi matto saisi tilan näyttämään isommalta ja siten toimimaan paremmin kookkaan sohvan parina. Toisin kun luullaan, liian pieni matto ei suinkaan isonna, vaan päin vastoin pienentää visuaalisesti huonetta.  Ongelma oli, ettei  meillä  ollut toista tarpeeksi isoa mattoa tilalle ruokapöydän alle, enkä halunnut hankkia  samanlaista mattoa vierekkäisiin huoneisiin. Tv-huoneen valkoinen nukkamatto olisi ollut liian pieni siirrettäväksi pöydän alle, eikä materiaalikaan olisi ollut millään lailla käytännöllinen ruokailussa.

Tärkein ja ongelmallisin asia oli kuitenkin ison ruokapöydän sijoittuminen optimaalisesti hyvin keittiön viereen, mutta samalla liian lähelle ulko-ovea, jolloin aina pöytää käytettäessä minua häiritsi tietty intiimiyden puute. Ruokailtaessa yhdessä, koen tärkeäksi, että tila tuntuu kotoisalta ja suojatulta. Nyt energiat tuntuivat leviävän tilaan ja johtuen pöydän valtavista mittasuhteista sekä  ulko-oven ja eteisen läheisyydestä, olo oli kuin keskellä vilkasta terminaalia. Tämä on tietysti kärjistystä, mutta you got the point.

Kun Wire Cubesit saapuivat, oli ratkaisu saman tein selvä. Rakensin niistä uuden tv-huoneen pöydän, asettamalla kaikki neljä moduulia vierekkäin.Päälle teetetään vielä lasilevy kanneksi. Olen aina ihaillut Warren Platnerin pöytiä ja tästä tulee samanlainen ilmava vaikutelma. Verhot ovat häirinneet jo pitkään (eikä vähiten tuon puuttuvan silkkinauhan takia) ja olin jo miettinyt niiden korvaamista harmaalla, pestyllä pellavalla. Nyt, yhdessä punaisen maton kanssa,  verhot eivät muodosta yhtä kovaa kontrastia kuin aiemmin, joten voin elää nyt näinkin hetken. Harmikseni vasta kuvista näin, että olisi pitänyt ottaa laajempi kuvakulma, jolloin mittasuhteet olisivat ollet paremmin havaittavissa. Mennään nyt kuitenkin hetki näillä.  Miten punainen matto saatiin sitten siirtymään tänne ja miten salin pöytäongelma ratkesi, siitä myöhemmin.





-tuija-

Näyttääpä kuvan värit ekstra-kirkkaalta toiselta näytöltä katsottuna :O