perjantai 28. maaliskuuta 2014

Nolo!!

Tiedättehän sen hokeman, ettei kannata kokeilla jotain ruokaa ensimmäistä kertaa vieraille. Nooh, olen minä niinkin tehnyt, milloin huonommalla, milloin paremmalla menestyksellä, mutta tällä kertaa en niin kuitenkaan tehnyt, vaan kiltisti olin reseptin jo aiemmin testannut. Menestyksellä!  Juu, ei ole kyllä näemmä sekään onnistumisen tae, ainakaan täällä, vaan hokemasta -moni kakku päältä kaunis- tuli todellisuutta.

Satuin viime viikolla ostamaan Lidlistä ison mascarbone-juustorasian ja hain netistä reseptiä  sanalla mascarbone. Kun löysin ohjeen  missä juusto yhdistettiin limeen, olin myyty. Lime nyt vaan sattuu olemaan mielestäni yksi maailman parhaista raaka-aineista. Kun vielä pohjaan sai menemään mantelijauhetta ja sitä sattui olemaan jääkaapissa iso pussi, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Ja hyvä tuli, vaikka reseptin ainesosaluettelossa mainittua kermaa ei enää itse tekovaiheen ohjeessa  käytetty mihinkään.  Päädyin kuitenkin itse notkistamaan juustomassan sillä ja ilmeisesti vahingossa osuin oikeaan. Torttu oli mielettömän hyvää, ja kauniskin siitä tuli. Pohja murea, limen ja makeuden liito mainio.

Kätevänä emäntänä päätin sitten tällä viikolla tarjota samaista torttua sisustusiltani osallistujille, olihan se jo kerran hyväksi ja herkulliseksi havaittu. Mutta ei näemmä riitä kertaharjoittelu täällä mihinkään, kun lopputulos ei sitten yltänytkään ihan edellisen tasolle. Kakku oli edelleen ulospäin moitteeton ja herkullisen näköinen, mutta ensimmäisen palan leikkausyritystä seuratessani alkoi ahdistaa. Pohja oli jostain syystä  kova kuin kivi ja edes terävällä veitsellä siitä tuntui olevan mahdoton saada palaa irti. Vieraiden lautasille päätyikin mitä surullisimman näköisiä raavittuja kasoja. Kun kasasta yritti lusikalla saada muuta kuin täytettä, kopsahti lusikka kivikovan pohja läpi lautaseen, niin että lautasen halkaeamista sai pelätä. Voi sitä häpeän määrää. Onneksi vieraat sattuivat olemaan mitä ihanimpia ja hyvän kasvatuksen omaavia, kun he yhdestä suusta vakuuttivat tortun olevan kerrassaan herkullista. Jopa reseptiä yksi uskalsi pyytää :)

Olenkin tässä nyt miettinyt pääni puhki, hammaslääkärilaskuja odotellessa, että mitä ihmettä tein eri tavoin  kuin viimeksi? En keksi mitään muuta kuin sen, että esipaistoin pohjaa ensimmäisellä kerralla 10 minuuttia, mutta nyt annoin sen olla uunissa ilman täytettä 15 minuuttia. Lisäksi kokonaispaistoaika täytteen kera, oli nyt hieman pidempi kuin edellisen. Voiko siis mantelijauhepohja kivettyä tällä erolla noin paljon? Hyvät, viisaat, leipovat ystäväni, kertokaa nyt ihmeessä mielipiteenne. Tässä muuten enää ikinä uskalla tarjota mitään torttua maistamatta ja leikkaamatta  sitä aina itse ensin tai vaihtoehtoisesti tarjomalla sen moottorisahan ja kaikenvara-vakuutuksen kera!!

Tarinan surkuhupaisuuteen kuulunee kuvittaa juttu  kuivahtaneella tortun jämäpalalla.






Kaikesta huolimatta ihan mahtavaa viikonloppua kaikille!

-tuija-



16 kommenttia:

  1. Sen verran herkulliselta tuo piirakka näyttää (lime myös minun ehdoton suosikkini!), että saisiko tuon reseptiä? Viikonloppuna vieraita tulossa ja tiedän että lime myös heidän suosikkejaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liina, omalla vastuulla :)
      Ohje löytyykin tuolta tekstistä linkin takaa, mutta tässä vielä erikseen linkki.
      http://www.ruokala.net/resepti/mascarpone-limettitorttu-mantelipohjalla

      ja muista, älä pidä uunissa yhtään ylimääräistä ja kaulitse taikina ohueksi leivinpapereiden välissä, siten, ettei vuo'an pohjan ja reunan taitoskohdan taikina jää liian paksuksi. Näin käy helposti mikäli taikinan vain painelee sormilla suoraan vuokaan! Onnistumisia!

      Poista
    2. Hei sorry, siellähän tuo olikin... Aion kyllä uhkarohkeasti tätä testata :)

      Poista
  2. Mä kuulun niihin, jotka ei aina edes tee sitä harjoituskappaletta ;) Vaikka en todellakaan pidä itseäni mestarileipurina... Tuurilla mennään (usein kuitenkin onnistuen)! ;) Hyvältä näyttää tuo piirakkasi ja lime on myös minun lemppari :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en mäkään läheskään aina :)
      Mutta ei se näy olevan tae, vaikka tekiskin!

      Poista
  3. Piirakan pohja näyttää kuvissa ihan mehevältä ja makuyhdistelmä on varmasti herkullinen. Ihan täydestä olisi mennyt, vaikka olisit vain hehkuttanut onnistunutta leipomusta :) Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Se on muuten mascarPone ;)...
    Luulin nimittäin ensin että vitsi liittyi tuohon väärään kirjoitusasuun, varsinkin kun kirjoitit sen kahteen otteeseen B:llä.

    VastaaPoista
  5. itse olen huomannut kun tehnyt juustokakkuja että jos pohjan murumassaan käyttää voita siitä tulee kivikovaa mutta kun laittaa puolet voita ja puolet margariinia pohja pysyy leikkautuvana toisaalta pitkä paistoaika ja mantelissa oleva kosteus sekä rasva kuivuvat ja kovettuvat veikkaan siis että paistoaikasi oli liian pitkä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei pete ja kiitos vastauksestasi. Tuon voijuttu olikin jo tiedossa. Jos teen sen pelkkään voihin, otan kakun huoneenlämpöön tarpeeksi ajoissa, jolloin voi ehtii pehmetä. Muutenkin pidän siitä, että juustokakku ei ole jääkaappi-kylmää, jolloin juuston makukaan ei pääse oikeuksiinsa ja siitä jää ikävä rasvainen kalvo kitalakeen.

      Epäilin itsekin liian pitkää paistoaikaa, koska mikään muu ei eronnut edellisestä tekokerrasta ja silloin torttu onnistui mainiosti. Tämä vahvisti näkemykseni, kiitos.

      Poista
  6. Käytit ilmeisesti mantelijauhoja+sokeria, etkä mantelimassaa? Sokeri kovettuu ja sitä tulee pohjaan melko paljon. Jauhojen+sokerin koostumus ei kuitenkaan korvaa mantelimassan rakennetta. Paistoaikasi oli myös liian pitkä. T. Leipuri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei leipuri. Tein pohjan juuri noin, sokerista ja mantelijauhosta. Tiesin, ettei mantelimassan kosteutta voi korvata mantelijauholla ja sokerilla, mutta edellinen torttu onnistui hyvin samoilla raaka-aineilla, joten se ei voi olla syy pohjan kovuuteen. Liian pitkä paistoaika taitaa olla se pohjimmainen syy epäonnistumiseen ja sen tämä sinunkin kommenttisi vahvistaa, kiitos.

      Poista
  7. Hei Tuija!
    Oletko tekemässä lammasta pääsiäiseksi? Tuleeko resepti tähän blogiin?
    Itse ostin tänään lampaanviulun (k,6 kg) ja laitoin maustumaan siveltynä/voideltuna seoksella, jossa oli yrttejä (basilika, rosmariini, minttu), valkosipulia, hunajaa, sitruunamehua, öljyä, suolaa ja mustapippuria. Huomenna, ylihuomenna tökkään lihan sisään valkosipuleita sekä lisään jotain/joitakin seuraavista: kahvi, olut, punaviini, valkoviini, sherry. Mahdollisesti lisään myös soijakastiketta. Olisiko Sinulla suosituksia tai aikaisempaa kokemusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pääsiäinen menee tänäkin vuonna hieman perinteistä poiketen. Lauantaina Uudessakaupungissa on pop up- tapahtuma ja yritykseni on siinä mukana. Avaamme pulled pork-baarin ja siksi kodissamme leijuu paistuvan porsaan tuoksu lampaan sijaan. Tapahtuman jälkeen otan suunnan kohti Nizzaa.

      Aiemmin olen valmistanut kahvilammasta marttojen ohjeen mukaan. Nimi oli muistaakseni Robertin kahvilammas.
      Siinä paisti marinoitiin ensin vuorokausi kahvissa ja suolattiin ja maustettuun vasta sitten. Paiston aikana valellaan ahkerasti kahvilla ja hunajalla. Kastikkeeseen tuli mäkösuoja kermaa. Oli herkullista. Mukavaa ja maukasta pääsiäistä.

      Poista
    2. Kiitos pikaisesta kommentistasi Tuija.

      Joudun näköjään turvautumaan omaan intuitiooni - jälleen kerran, kuten tavallisestikin!

      Ajattelin laittaa ainakin kahvia ja mahdollisesti hieman sherryä sekä tietenkin hunajaa + soijaa (tökkään myös joitakin rosmariininvarsia lihaan valkosipulin lisäksi). Tällä nesteellä aion myös valella viulua paiston aikana. Uunin lämpötilaksi ajattelin 125 astetta celsiusta. Paistoaika ehkä noin 3 tuntia. Ajattelin noin 70-75:n asteen sisälämpötilaa, jolloin paisti on vielä hieman punertava - ei siis läpikypsä.

      Munaisaa pääsiäistä Sinullekin!

      PS Oletko Björn "Nalle" Wahlroosin ja Elton Johnin naapuri siellä Nizzassa? Jos näin on, niin Sinä sisustusarkkitehtina ja bloggarina tienaatkin ihan kohtuullisesti! Käyp katteeks! (Oli Rannilan mainoslause joskus aikoinaan.)

      Poista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!