sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Melukylän tylsähkö sunnuntai

Pilvisen ja vähän tylsänkin sunnuntain hyviin puoliin kuluu hidas, ei niin terveellinen aamiainen, irralliset, päässä risteilevät ajatukset ja se, että ehtii ihmetellä asioita, joihin arkena ei ehdi kiinnittää huomiota.



Olin jo keräämässä vanhasta kimpusta pöydälle varisseet roskat pois, kun havahduin siihen, miten maalauksellisen kauniit värit pöydälle olikaan varissut.




Kun olohuoneemme sohvalla makaa tietyssä asennossa, avautuu ikkunasta kuva, joka tuo mieleeni Melukylän lapset- kirjan maiseman. Maiseman sellaisena, kun minä sen lapsena kuvittelin. Luin tuota kirjaa hartaasti yhä uudelleen ja aina kuvittelin, miten ihanaa olisi siinä kylässä asua. Leikkiä ylätalossa asuvan Riitan ja Annan kanssa ja viettää ikuista huoletonta kesää. Tässä kuvassa vallitsee  kyllä tylsä talvi, mutta taika on siinäkin voimassa.



 Ei minulla mitään sen kummempaa asiaa  ollut, en vain jaksa seurata tv:stä koko ajan tulevaa urheilua. Huvitan siis itseäni kuvaamalla erinäisiä juttuja ympäri taloa. Miesväki sohvalla luo minuun kummastuneita katseita, vilkuilevat toisiaan, mutta eivät sano mitään.

-tuija-



7 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia! Meillä vähän sama juttu, en jaksa millään kiinnostua mahtikisoista ja kuka voittaa kenet...joten minä sisustelen ;)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi noita kisoja on suhteellisen harvoin:)
      Enköhän me jotenkuten selvitä hengissä ja näemmä tekemistäkin keksimme :)

      Poista
    2. Sama täällä, ei kiinnosta niin vähääkään. Lähinnä olen valittanut koko talon valtaavasta melusaasteesta, jonka kisat aiheuttavat.

      Poista
  2. Täälläkin pikainen kauppareissu piti ajoittaa miesten viestin mukaan ;)

    VastaaPoista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!