sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ei mitään pikaruokaa!

Aurinkoista sunnuntai-iltaa kaikille. Tänään on herätty myöhään, nautittu auringosta ja ainut aktiviteetti on ollut salaatin valmistus lounaaksi. Mutta se ei sitten mennytkään kuin Strömsössä, vaan valmistus haukkasi päivästä, ohjeen lupaaman 40 minuutin sijaan, kaksi tuntia. No oliko se sitten sen väärtti? Väittäisin, että oli!




Löysin eilen  Me naiset lehdestä itämaisen naudanlihasalaatin ohjeen ja päätin kokeilla sitä tänään. Reseptiikkaa läpi käydessäni huomasin, että kaapista löytyi kyllä kaikki tarvittavat kalakastikkeista sitruunaruohotahnaan, mutta tuoreet ainekset huusivat poissaoloaan.

rasvaroiskeista päätellen, lehti makasi tiiviisti pannun vieressä lihaa paistettaessa ;)


No  kori käsivarrelle ja kävellen lähimpään kauppaan. Ensimmäisestä paikasta sain tarjousbanaaneita ja tilliä, mutta en ainuttakaan oikeaa ainesta salaattiin. Ei hätä ole tämän näköinen, ajattelin, ja kävelin toiseen kauppaan, josta sain mukaani mansikat ja nuudelit. Parsa, korianteri ja vuonankaali puuttuivat edelleen. Kävelin takaisin kotiin, tein lihan marinadin sekä kastikkeen valmiiksi, jätin maustumaan ja lähdin pyörällä kauempana sijaitsevaan kauppaan, josta sain pähkinät!! Ei kun sotkemaan seuraavaan kauppaan, josta vihdoin löytyi korianteri. Se olikin aineista se, jonka puuttuminen olisi ollut itselleni pahin mahdollinen vaihtoehto. Korianteri nyt vaan  kuuluu itämaiseen makumaailmaan ja piste! Vuonankaalin päätin korvata salaattipinaatilla ja tankoparsat pavuilla, en sentään polkisi enää naapurikuntaan näitä hakemaan.



Tässä vihdoin valmis salaatti. Nuudelit piilotin koko kasan alimmaiseksi. Tein kastiketta tuplamäärän ja puolet siitä hurautin nuudelien joukkoon ennen lautaselle asettamista. Loput kastikkeesta valelin valmiin salaatin päälle. Varioin  kastiketta hieman itse lisäämällä siihen tilkan osterikastiketta ja pari tähtianista.  Ah ja nam! Kyllä oli hyvää!


 Kalakastikkeen kanssa on muuten vähän samanlainen fiilis, kuin voimakkaasti tuoksuvan juuston kanssa. Haisee niin perhanasti ja maistuukin siltä tuoksulta. Kalakastike mädältä kalalta ja juusto siltä itseltään, mutta ilman näitä makuja ei valmistettava ruoka olisi koskaan sama!

No loppu hyvin, kaiki hyvin. Nyt on maha täynnä ja ruoka oli taivaallisen hyvää, mutta miksi hitossa meidän keittiö näyttää tältä?




Vapaaehtosia siivoojia?

-tuija-

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Sisustusaakkoset C = Cole & Son tapetit

Tapetit ovat olleet ajan saatossa milloin sisustusmuodin aallonharjalla, milloin -pohjalla, mutta yhtä kaikki, aina niillä on ollut  paikka sydämessäni. Käytänkin sisustusaakkosten C-kirjaimen kertoakseni hieman yhdestä lempi tapetinvalmistajasta.

Englantilainen John Perry perusti Cole & Sonin tapettitehtaan Pohjois-Lontooseen jo vuonna 1875. Alkuun tehtaalla ei ollut omia malleja vaan he painoivat sellaisten kuuluisien valmistajien tapetteja kuten Jeffrey & Co, Sanderson ja Shand Kydd. Cole & Son elvytti myös 1600-luvun lopun hollantilaisen tekniikan, jossa samettikuitua flokataan kuvioksi tapettiin.





Tänä päivänä Cole & Sonin arkisto koostuu 1800 käsin painettavasta ja 350 printattavasta tapettimallista. Osa käsin painettavista malleista on alkuperäismalleja ja piirroksia 1700 ja 1800 luvuilta. Mukana on myös joitakin historiallisesti maailman tärkeimpinä pidettyjä tapetteja. Cole & Sonin vanhoja tapettimalleja onkin käytetty  monissa  historiallisissa rakennuksissa,  kuten Buckinghamin palatsi ja Valkoinen talo.

Suosituimmat tämän päivän sisustajien käyttämät Cole&Sonin tapetit ovat  50- ja 60- luvulta. Iki-ihana klassikko Michael Clarkin suunnittelema Woods tapettikin on päässyt jo kunnioitettavaan 54 vuoden ikään.



kuva vanhasta kodistamme
Toinen iki-suosikki Cow Parsley kuvattuna sekin vanhan kotimme keittiössä.





Tällä hetkellä suosikkini on Contemporary restyled malliston uudet Pompeian sävyt. Muutama rulla valkoista Pompeiania odottaakin kaapissa inspiraatiota.





Myös Hexagon viehättää.



Mikä on sinun suosikkisi Cole & Sonilta?

-tuija-

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Nappikauppaa

Meidän eteisen tuulikaappi tarvitsee uudet koukut seinäänsä ja löysinpäs sopivat. Hauskat ja ei niin ilmeiset nappikoukut  HK livingiltä.






Katselin pitkään Dotseja, mutta kyllä nämä sittenkin vievät voiton! Nappeja saa kolmea kokoa S, M , L ja lukuisia eri värejä. Hollantilainen Tutze.nl toimittaa Suomeen ja hinnatkin ovat edulliset S 5,9€, M 9,90€, L 16,90e, mutta 31€ postikulut eivät!! Saahan näitä tosin Suomestakin joskin  tuohon hintaan ei ihan taida irrrota. Vai tietääkö joku muuta? Ehkäpä tuon ne elokuussa Amsterdamista tullessani!

-tuija-

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Sisustusaakkoset: B = Bertoia

Harry Bertoia (1915–1978) oli italialainen kuvanveistäjä, koruseppä, yliopistonlehtori ja huonekalusuunnittelija, joka muutti Amerikkaan vuonna 1930. Hän opiskeli apurahan turvin Cass Technical High Schoolissa Detroitissa ja täällä hän myös ensimmäisen kerran iski silmänsä käsin valmistettuihin koruihin ja niiden muotoon. Vuonna 1939 Bertoia avasi oman pajan keskittyäkseen metalli- ja korutaontaan. Suurella taidolla ja hienostuneisuudella Bertoiasta tuli pian haluttu kultaseppä, joka suunnitteli esimerkiksi vihkisormukset amerikkalaiselle suunnittelijapariskunnalle Charles ja Ray Eamesille.




1950-luvun puolivälissä Bertoia muutti Pennsylvaniaan tarkoituksenaan avata oma suunnittelustudio ja työskennelläkseen yhdessä Hans ja Florence Knollin kanssa. Tänä aikana hän suunnitteli sarjan teräsesineitä, jotka tulivat tunnetuiksi the Bertoia Collection for Knoll -nimellä. Näistä puhutuin luomus on Diamond Chair, teräksestä valmistettu tuoli tyylipuhtaalla ruudukkokuviolla. Bertoia oli edelläkävijä ja innostava uusien muotojen keksiä, hän rikastutti tyylin historiaa merkittävästi materiaalien alalla. Menestystä ei tarvinnut kauan odotella, sillä yksin 50-luvun puolivälin ansioidensa turvin, hän saattoi keskittyä täysin toimintaansa kuvanveistäjänä.





Diamond tuolissa on vaikuttava timantinmuotoinen runko, joka on muotoiltu hitsatuista terästangoista ja on seurausta Bertoian kattavasta kokeellisesta työstä taivutettujen tankojen parissa. Hänen omien sanojensa mukaan "Jos näitä tuoleja tarkastellaan, ne on tehty pääosin ilmasta, kuten veistokset. Tila kulkee suoraan niiden lävitse".





Oma suosikkini tästä Knollin  kokoelmasta ei  kuitenkaan ole, tuo varsin iso Timantti tuoli, vaan sirommat Wire tuolit, jotka hyvin mielelläni ottaisin ympäröimään salin isoa lankuista tehtyä ruokapöytäämme.





Tiedättekö muuten mistä voi koittaa erottaa aidon ja kopioversion toisistaan? Aidoissa Knollin valmistamissa on leimat, mutta leimaus aloitettiin vasta 90-luvulla, joten vanhemmista tuoleista, aidoistakaan, ei leimoja löydy. Aidoissa tuoleissa  ristikkäiset teräslangat ovat kiinnitetty erityisellä menetelmällä istuinkehärunkon päälle ja liitos on viimeistelty ja siisti. Halvoissa kopioissa langat ovat hitsattu istuinta kiertävän kehälangan alapuolelle ja hitsauskohta on juurikin hitsatun näköinen. 

Loppuun kerron vielä tapauksen, jossa muutama vuosi sitten näin iltakävelyllä paikallisen kenkäliikkeen ikkunassa aidon Timantti tuolin. Hintaa oli 150€!!!  Olin seuraavana päivänä poissa paikkakunnalta, mutta heti palattuani kävin tuolia kysymässä. Turha kai kertoakkaan, että tuoli oli ostettu turistin toimesta Helsinkiin heti aamulla kaupan avattua ovensa. Sinä päivänä...öö...harmitti hiukan :)

-tuija-

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Sisustusaakkoset: A = Art Deco

Koska postausaiheet ovat välillä kortilla, päätin pölliä mahtavan Lauran  (jonka muuten epäilen olevan salainen siskoni) blogista idean sisustusaakkosista! Tiedättehän Gloria-lehden "Elämäni aakkoset" tai jotain sinne päin olevan juttusarjan, jossa julkimot valottavat elämäänsä aakkosten avulla. En ikävystytä teitä omalla elämälläni, vaan keskityn aakkosissa sisutamiseen. Ja koska haluan harkita jokaista kirjainta rauhassa sekä kertoa siitä enemmänkin, en esittele kaikkia kirjaimia kerralla, vaan yhden tai maks. kaksi samaan postaukseen.  Sisustusaakkosten väliin tulee postauksia muistakin aiheista sen mukaan, kun niitä sikiää.

Aloitan luonnollisesti A:sta ja se on helppo!

A niin kuin Art Deco

Art deco-tyyli sai alkunsa Pariisista 20-luvulla, mutta se vaikutti kansainvälisesti koko 30-luvun, osin aina toiseen maailmansotaan saakka. Liikettä on pidetty modernismin koristeellisena, eklektistisenä eli tyylejä ja muotoja yhdistelevänä vastineena, jonka syntyyn vaikuttivat muun muassa Tutankhamonin hautalöydöt  vuonna 1922. Ne  antoivat tyylille egyptiläisiä koristeaiheita, mutta  vaikutteita art decoon otettiin myös art nouveausta,  funktionaalisuudesta ja bauhausista.  Tyyli suosi kirkkaiden värien ja rohkeiden muotojen yhdistelmiä.

Rakastan selkeitä linjoja,  kovia kontrasteja ja tyylin musta-valkoisuutta, mutta myös teatraalisuutta, glamouria ja luksusta. Nyt jonkin verran Suomessakin näkyvät  peilipintaiset kalusteet olivat tyylille tyypillisiä, kuten myös hip-materiaalit messinki ja marmori.



Kotonani olen taivuttanut Art Decon hiukan maltillisemmaksi, mutta kyllä se näkyvissä siellä on. Eteisen peilissä ja itsetehdyssä lehtikullalla päällystetyssä pöydässä...






... kovissa kontrasteissa ja värityksessä...





 ..glamourissa...



...musta-valkoisuudessa... 




sekä materiaaleissa.






-tuija-

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Plan B

Muutama kuukausi sitten kerroin teille vintin alkavasta remontista. Tarkoitus oli rempata ullakkotilat yritykseni koulutuskäyttöön, mutta asiat ja suunnitelmat ovat sittemmin muuttuneet. Koska vintti on ennen  ollut säilytysvinttinä olisi muutos vaatinut rakennusluvan käyttötarkoituksen muutokseen. Rakennuslupa meillä onkin aukinaisena ja rakennusoikeuttakin olisi piisannut, mutta muutaman muun seikan takia luovuimme ainakin tällä erää projektista.
 No mitkä ne muut seikat sitten olivat? Jotta vintin olisi voinut ottaa asuinkäyttöön ja varsinkin isojen ryhmien tilaksi, lattiaa olisi pitänyt vahvistaa paljon. Se olikin jo toki tiedossa, mutta puruvintin pohjan auki repiminen ja lattian vahvistaminen tarpeeksi, olisi tullut kalliimmaksi kuin ajattelimme ja  madaltanut entisestään matalaa tilaa liikaa. Lisäksi koska toista uloskäyntiä tilasta ei ole, jokin ikkunoista olisi pitänyt merkitä hätäuloskäynniksi.
Vintin ikkunat ovat kuitenkin todella pienet ja  ikkunoista vain yksi on avattavissa ilman työkaluja. Koska ikkunat sijaitsevat niin korkealla olisi alle pitänyt laittaa vielä tikkaat ja ne olisivat sotkeneet talon suojellun julkisivun.  Kaikkiedellä mainitut ongelmat olisivat olleet kyllä ratkaistavissa, mutta tilan käyttöasteeseen nähden kustannukset olisivat olleet liian korkeat, etenkin kun tilaa alakerrassa kyllä piisaa siihen koulutuskäyttöönkin. Joten annoimme asian olla ja purimme tarmomme pergolan rakentamiseen. Nyt kun pergola on valmis ja ulkona sataa koko ajan, heräsi ajatus vintin toisenlaisesta käytöstä.

Meillä ei ole kesämökkiä, emmekä sellaista haluakaan, mutta jokin mökin tapainen rento hengailutila lähellä sisävessaa ja suihkua,  voisi olla kiva. Tila säilyisi virallisesti säilytysvinttinä, mutta palvelisi kesällä kesähuoneena, omana pienenä mökin tapaisena tilana, jossa voisi lueskella kirjaa heinä suussa, kun ulkona sataa. No nyt joku saattaaa kysyä, eikö sitä voi heinä suussa maata kotisohvallakin? Voi toki, mutta kyllähän se nyt on ihan eri siellä mökillä ;)
Itse asiassa, kesähuoneena vintti on joskus tainnut toimiakin, päätellen siitä, että  pienen perähuoneen seinät olivat pinkopahvitettu ja tapetoitu. Huoneessa oli myös pöytä ja tuoleja kuorrutettuna sillä surullisen kuuluisalla pulunp******a. 

No kun jotain päätämme, ei sitä hurrikaania pysäytä hetkeen mikään, joten iltapäivä onkin mennyt jatkojalostus-suunnitelmia tehden ja sisustusta miettien. Haluaisin vintille puisista kuormalavoista tehdyn sohvan ja etsiskelin hyviä malleja netistä. Tässä teillekin muutamia.






Sitten kirkastui. Aion koittaa tehdä lavasohvasta Gervasonin Ghost sohvan DIY:nä.






Wish me luck!

-tuija-


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Sateen välissä

Takapiha on jäänyt alkukesästä pergolan rakentamisen  jalkoihin, mutta onneksi tuo näyttää olevan aika hyvällä mallilla viime vuodesta. Pääsin tänään sateen välissä  kuvaamaan hieman takapihan istutuksia.

 Istutin viime vuonna tuohon isoon, halkaisijaltaa lähes metrin kokoiseen laakeaan vatiin erillaisia heiniä. Vati talvehti ulkona (ei olisi pitänyt, mutta ulos vain jäi ja tästä syystä vati on haljennut vähän kyljestään) ja tänä vuonna muutama heinistä näytti selvinneet talvesta ja kasvaa komeina puskina kukkien. Lisäsin viereen pari punertavaa heinää. Kuvan alakulmassa kasvaa Japaninverivaahtera, joka ensimmäistä kertaa selvisi minulla yli talven. Vanha kotimme sijaitsi niin hallanaralla paikalla, että puu menehtyi aina keväisin. Nyt täällä kaupungissa asuessamme, tontti on lämpimämpi ja uusi puu selvisi. Istuttaessa komean kokoinen taimi joutui kuitenkin pihallamme kasvaneen rusakkopesueen hampaisiin ja se syötiin lähes maahan saakka. Pari silmua selviytyi ja sisukkaasti puu näyttää uutta lehteä tekevän Täytyykin verkottaa se ensi talveksi.






Vanhalta pihaltamme mukanani tuomani kuunliljat ja alppiruusut viihtyvät loistavasti varjoisassa paikassaan ja ovat hyvinvoivan näköisiä.






Takapihamme ehdoton kuningas on valtava, lähes 80 vuotias, vanha jalava. Sen rungon ympärysmitta on kolmatta metriä.




Alapihalle tuovat vanhat sammaloituneet portaat ovat kauniit ja sympaattiset, vaikkakaan eivät kovin turvalliset pyöristyneine askelmineen.





Toinen kaunis yksityiskohta on nuo alakerran ovelle vievät portaan. Nekin pitäisi pieteetillä kunnostaa ilman, että ne näyttäisivät uudelta. Rakastan tuota rapistunutta, vanhaa fiilistä.




Näissä kuvissa näkyvät nuo aikaisemmin harmaat kuitubetoniruukut sekä pienempi aiemmin sininen värinen keramiikkaruukku, jotka maalaisin kaikki mustaksi. Pieneen ruukkuun istutin viiruhelpeä muistuttavaa yksivuotista heinää. Isoissa ruukuissa on pari pallotuijaa, joista toisen olen kasvattanut pienestä taimesta ja toisen pelastin äitini pihalta ahtaasta penkistä. Siksi se on vielä vähän toispuoleinen.






Tässä terrakottaruukussa kasvava pikkupensas on marja-aronia. Taimi on kasvanut siihen  itsekseen linnun ulostamasta siemenestä. Pensas on nyt jo viisivuotias ja on kasvanut ja talvehtinut siitä lähtien pihalla tuossa ruukussa.



Nyt näyttää sadekin vaihtuvan auringonpaisteeksi. Taidankin painua pihalle takaisin. Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille, ensi viikolla onkin jo juhannus.

-tuija-

torstai 13. kesäkuuta 2013

Remember to live

Yläkerran wc:n somistusta piti ennen kuvauksia  vähän parannella. Tämä siksi, että saisin huomion pois tuon seinän sisältä remontin aikana löytyneen pikkuikkunan valaistuksen ja lasituksen keskeneräisyydestä. Ennen lisäsiiven rakentamista vuonna -58, on vessan kohdalla sijainnut talon toinen uloskäynti ja oven vieressä sijainnut ikkuna on siis tuo esiin kaivettu. Ikkuna antaa tällä hetkellä siivouskomeroon, jonka seinät ovat levytetty maalaamattomalla lastulevyllä. Iloisesti tuo lastulevy loistaa nyt lasin läpi vessan puolelle.



Hurjana ja vaativana tee-itse-projektina painelin Dymolla tekstin, jonka liimasin valmiiseen taulupohjaan. Kylkeen vähän kukkia ja pyyhkeet rullalle ja avot, melkein voitte ignoorata ruman ikkunan. Eikö vain?




Fiksumpi olis tietysti peittänyt taululla koko ikkunan, mutta en halunnut keskittää taulua keskelle seinää ja päätin, että näillä mennään.








-tuija-