tiistai 10. syyskuuta 2013

Taulujen asettelua

Tv-huoneen tauluseinä sai eilen täydennystä, kun vihdoin sain aikaiseksi miettiä seinän asettelua paremmin. Olen joka asunnossamme, neliöistämme riippumatta, varannut yhden isohkon seinän taulukollaasia varten.  Edellisessä kodissa se sijoittui makuuhuoneisiin menevän käytävän varrella, jolloin tylsä käytävä sai mielenkiintoa ja sille tuli ikään kuin toinen funktio. Tässä kodissa taulukokoelmia on useampia, mutta isoin niistä on koottu tv-seinälle vastoin kaikkia asettelusääntöjä :)
Iso musta tv, tyhjällä seinällä näytti liian askeettiselta ja siksi tv:stä tuli yksi tauluista. Ajatus toimii oli tv sitten päällä tai pois päältä.


Seinälle on koottu muitakin muistoja kuin yksinomaan tauluja. Mustavalkoiset valokuvat ovat matkoiltamme otettuja kuvia ja  puinen D-kirjain on itse tehty joskus aikojen alussa. Tähän alla olevaan metallilaattaan liittyy hauska tarina. Olin lukenut Dekosta jutun Pariisin kirpputoreista ja nähnyt kuvissa tuon laatan. Ihastuin heti ja säästin kuvan. Kuvasta ei pystynyt hahmottamaan laatan kokoa, eikä kuvatekstikään kertonut laatasta mitään. Luulin sen olevan vanha katukyltti. Kun lähdimme samana keväänä Pariisiin, etsimme tuon lehtijutussa esitellyn Clignancourtin kirpputorin ja kuva kädessä kuljimme läpi kymmeniä ja kymmeniä antiikkiliikkeitä kysellen kuka mahtaisi myydä kyseisiä laattoja. Vihdoin tunteja myöhemmin astuimme sisään liikkeeseen ja heti sisään astuessani tiesin: tämä se oli. Näytin kuvaa myyjälle ja hän kaivoikin ilokseni tavaroiden alta laatan, viimeisen sellaisen! Ja ette arvaa, laatta oli täysin sama kuin lehden kuvassa, paitsi että se ei ollut katukyltti vaan koiranäyttelyn toinen palkinto vuosisadan alusta. Laatta oli huomattavasti pienempi kuin mitä olin kuvasta päätellyt, mutta yhtä kaikki, rakastin sitä heti. Sittemmin laatta matkusti kanssamme kotiin läpi Euroopan bussilla, lentokoneen sijaan, mutta se tuhkapilvitarina onkin sitten jo omansa.



Pala talomme historiaa kulkee oikeutetusti mukana seinällä. Taidetalo Ars Aarraksen kyltti irrotettiin talon ulkoseinästä ja koristaa nyt, mitäpä muutakaan, kuin taideseinää! Muita teoksia ovat erilaiset grafiikanlehdet  sekä valokuvaaja Helmut Newtonin valokuvateos (irroitettu Newtonin valokuvateoksia esittelevästä kirjasta). Kuten huomaatte käsitykseni taiteesta on laaja ja varsin avara. Ehkä seinä onkin enemmän muistojen kollaasi, mutta pidän siitä että elämämme on muistoina ympärillämme. Pienet lääkepullot tasolla ja puukirjaimen sisällä ovat kaivettu takapihalta tuija-aidan istutuksen yhteydessä. Ne ovat todennäköisesti talossamme 60-luvulla vuokralla olleen kaupungineläinlääkärin hautaamia jätteitä.


Pronssiveistos tasolla, on koko perheen ensimmäiseltä yhteiseltä ulkomaanmatkalta hankittu yli 15 vuotta sitten.




Seinä elää vielä jatkossakin elämän ja muistojen mukana ja niinpä asettelukin saa olla epäsymmetrinen eikä liian loppuun asti harkittu.

-tuija-


4 kommenttia:

  1. Ihana postaus!!!! Oon mourunnut blogissani jo aiemmin että tarttis uusia kollaasi telsun takana :)
    Hyvältä näyttää!

    ps. Jäätiin Roomaan saman tuhkapilven taa ja mulla on kans seinällä omat muistot siitä reissusta :)
    kauas on tultu muistotuopeista ja kaupunki-lautasista...

    Löysin ekan kerran blogiisi, tykkään !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah hah ihana kommentti :)
      Jännää miten tulee heti tunne, että on jotain yhteistä, kun kerroit tuosta tuhkapilvijutustanne! Kummat asiat yhdistävät!

      Poista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!