sunnuntai 11. elokuuta 2013

Sunnuntai

Parasta elokuussa ovat  hitaat ja lämpimät sunnuntait. Parasta  kesässä on ollut pergolan rakennus, tuon oman pienen provencen valmiiksi saaminen. Laventeliruukku tuoksuineen ja sitruunatimjami, ihania, vaikken niitä mihinkään ole käyttänytkään. Mutta periaatteessa olisin voinut, ja vain se on tärkeää.
Aamu alkaa eilisella, vähän jo kuivahtaneella Lidlin paistopisteen croisantilla, sillä maalaisversiolla, ei niillä täytetyillä, joita ihmettelen. Syökö niitä joku? Kenen idea on ollut laittaa sisälle juustoa ja kinkkua? Ei, sen pitää olla se tummanruskeaksi paistunut maalaisversio, vain se maistuu oikealta. Pyyhin croisantin palalla lemon curdin jämät purkin pohjalta ja otan toisen kupin kahvia. Kastetulla sormenpäällä kerään kaikki varisseet muruset suuhuni. Piti ottaa kuva, myöhästyin.



Olen toista tuntia selannut Glorian Viini ja ruoka lehden sivuja pergolassa ja suunnitellut lounasta. Siinä ajassa toinen  toistaan herkullisimmat kuvat ja ohjeet ovat tehneet tehtävänsä. Kun on kuvitteellisesti pari tuntia kietonut kuhapaloja shisonlehtiin, dipannut ne frittitaikinaan ja uppopaistanut, olo on jo sen verran raukea, että taidankin vain tehdä jotain yksinkertaista.  Kuten keittää perunoita ja syödä mustaherukkasilliä. Opin vasta muutama vuosi sitten syömään silliä, nyt ihmettelen miksi. Uudet perunat ja silli, varsinkin tuo mustaherukkaversio, saaristolaisleipää ja lasi kuplavettä tai jos oikein pröystäilen, valkoviintä, mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsee. Paitsi talvisin, kun on kylmä kuin Siperiassa, silloin vaihdan valkkarin punaviiniin ja sillin pitkästi haudutettuun lampaanpotkaan, joten on sillä talvellakin puolensa.




Kuvaan varpaitani, siten kun olen nähnyt kesän aikana kymmenissä blogeissa tehtävän. Se kai kuuluu kesään. Ei olisi kannattanut. Kynsilakka on ylikasvanut ja lohkeillut. Mutta sääret ovat ruskettuneet. Päätin tänä kesänä keikistellä naapurien kauhuksi selluliitit paljaana ja saada väriä lokinvalkoisiin jalkoihinkin. Onnistuin ja selluliittikin näyttää ruskettuneena paremmalta. Naapurilta en kyllä kysynyt!


Kuuntelen kaupunginlahdelta kuuluvaa veneen putputusta. Joku on jättänyt taas moottorin käyntiin siksi aikaa, kun kipaisee kaupassa. Sitä jokua en ole koskaan nähnyt, mutta sen paatti on pieni ja sen moottori savuttaa kovasti. Miksiköhän se jättää sen aina käyntiin? Eikö sitä voi sammuttaa vai onko se niinkuin meidän ruohonleikkuri, käynnistääkseen saa kiskoa narua niin, että on olkapää sijoiltaan. Mene ja tiedä, kunhan ihmettelen.
Puhelin soi, äiti soittaa. Sillä on hätä, se on yrittänyt  kaataa talven runteleman kartiokuusen pokasahalla ja saha oli jäänyt jumiin. Sen saman kuusen, jonka mieheni piti kaataa ensi vuonna, eilen kaatotoive siirtyi ensi viikkoon ja tänään hän oli päättänyt tehdä sen itse, heti! Ärsyynnyin, sitten ärsyynnyin siitä, että ärsyynnyin. Miksi sitä muuttuu kiukuttelevaksi teiniksi heti, kun vastassa on oma äiti? Salaan ärtymyksen äänestäni ja lupaan, että tulemme heti. Äiti on iloinen ja huomaan, että minäkin olen.



Äiti tarjoaa mustikkapullaa ja kahvia, syön yhden ja päätän aloittaa dieetin vasta huomenna, taas! Olemme jo lähdössä, kun huomaan jotain kiinnostavaa. Kaksi harmaantunutta  pölkkyä nököttää nurmikolla. Ja minä kun olen huudellut niiden perään  puolelle maailmalle. Nähtävästi sille väärälle puoliskolle. Loppu päivän askareen taidatte arvata. Jos ette, laitan vinkin.



kuva


Kuis teil?

-tuija-

12 kommenttia:

  1. Ei täytettyjä croissanteja tännekään ja arvaan mitä olet puuhaamassa ;)
    /Siru

    VastaaPoista
  2. Kirjoititpa mukavasti :)

    Vasta luin jostain lehdestä artikkelin lasten käyttäytymisestä vanhempiensa seurassa.Siinä tehtiin juuri tuo huomio että muuten niin fiksut aikiset muuttuu taas kiukutteleviksi teineiksi kun menevät kotiinsa tai jos vanhemmat tulevat kylään :) Pois se minusta ;)

    Pölli raporttia odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ani, kiitos. Kokeilin rennon päivän kunniaksi rennonpaa kirjoitustyyliä. Luulen, että vaikutan monen mielestä liiankin asialliselta? Kai?

      Poista
    2. Ai, muistan itsekin lukeneeni joskus tuosta äiti-tytär-ongelmasta. Hui, pois se minusta.

      Poista
  3. Aikas rennon kuuloinen päivä! :) mustaherukkasilli on hyvää, nams! Niin myös croissantit.

    VastaaPoista
  4. Hei,
    tuo havaintosi äiti-ärsyyntymisreaktiosta osui ihan nappiin, tuo tuplaärsyyntyminen on niin tuttua...

    T
    Anna

    VastaaPoista
  5. Kivasti olit kirjoitellut päiväsi kulusta ja tuo äiti osuus kuulostaa niin tutulta. Välillä meinaa mennä hermo kun mikään ei mene yksiin, mutta kärsivällisyyttä ja meistähän ei tule samanlaisia?

    VastaaPoista
  6. tulin taas niin hyvälle tuulelle hymy huulilla luettuani tekstisi!! kaikki tuntuu niin tutulta ja osaat niin elävästi
    pistää sen paperille! :D :D

    VastaaPoista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!