keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kesämelankoliaa

Hei kaikki. Auringon ja lämmön myötä olen siirtynyt harvempaan ja leppoisampaan postaustahtiin ja jutun aiheetkin saattavat olla välillä tutusta linjasta poikkeavia ja pohdiskelevampia. Tänään ei vaan irtoa yhtä ainoaa sisustusaiheista juttua :)

Kesällä minut valtaa aina jonkinlainen melankolia. Surumielisyys, jota en osaa sen tarkemmin määritellä. Tuntuu että kaipaan johonkin tai jotain, mutta mihin tai mitä? Onko se kaukokaipuuta pois kotoa, pois arjesta, pois elämästäni? En tiedä. Muistan jo pienenä tyttönä tunteen, joka valtasi minut aina sinä ensimmäisenä päivänä, kun pyörätiet olivat  sen verran sulat, että silmiään siristämällä sai pientareen lumet häipymään ja näkökenttään jäi vain sula, kuiva asfaltti. Tuli tunne, että nyt poljen pois, pois johonkin kauas...kohti kesää ja uutta alkua. Älkää käsittäkö väärin, elämäni on varsin hyvää ja onnellista, eikä todellista syytä tälle kaipuulle ole, mutta näin on vaan aina ollut. Jollain asteella nautinkin tunteesta ja mielelläni vellonkin siinä vähän kuuntelemalla tunnelmaan sopivia biisejä. Tässä muutama niistä.




                                                                            


Onko siellä ketään muuta, joka jakaa tämän tunteen? Osaako joku kenties analysoida asiaa paremmin  ja  pukea sen  jopa sanoiksi?

-tuija-

4 kommenttia:

  1. Hiljattain luin samantyyppisen postauksen Eeva Kolun blogista nimeltä Kaikki mitä rakastin. Lana Del Rey laulaa aiheesta kappaleessaan "Summertime sadness". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti heti mennä lukemaan, josko saisi vertaistukea :) Mutta vaikka tämä melankolia on varmasti sukua tuolle kesäbluesille, niin en koe tätä ahdistavana ja tahmaisena vaan pikemminkin kaihoisana ja haaveilevana. Sis kaiken kaikkiaan tunne on enemmän ehkä positiivinen kuin negatiivinen... Vaikea selittää. Menenpäs nyt kuuntelemaan tuota biisiä, josko sieltä löytyis sama tunne. Kiitos sinulle vielä :)

      Poista
  2. Mullakin on sellainen kaukokaipuu pienestä saakka kulkenut mukana...usein olen istunut kalliolla
    vaan tuijottamassa jonnekin kaukaisuuteen missä ajatukset jo on... Ja myös mulla on hyvä elämä,
    että ei tässä varmaan siitä olekaan kyse : ) Kevään koen myös kovasti haikeana, vaikkakin täynnä
    toivoa olevana vuodenaikana. Vaikka mitä tapahtuisi, niin joka vuosi valkovuokot ja kielot tulevat
    uudelleen ja kukittavat metsät. Ihmettelen ihmiselämän pienuutta ja sitä kuinka elämä aina kaikesta
    huolimatta jatkuu. Sellaisin miettein täällä : )

    VastaaPoista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!