sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Sisustusaakkoset: B = Bertoia

Harry Bertoia (1915–1978) oli italialainen kuvanveistäjä, koruseppä, yliopistonlehtori ja huonekalusuunnittelija, joka muutti Amerikkaan vuonna 1930. Hän opiskeli apurahan turvin Cass Technical High Schoolissa Detroitissa ja täällä hän myös ensimmäisen kerran iski silmänsä käsin valmistettuihin koruihin ja niiden muotoon. Vuonna 1939 Bertoia avasi oman pajan keskittyäkseen metalli- ja korutaontaan. Suurella taidolla ja hienostuneisuudella Bertoiasta tuli pian haluttu kultaseppä, joka suunnitteli esimerkiksi vihkisormukset amerikkalaiselle suunnittelijapariskunnalle Charles ja Ray Eamesille.




1950-luvun puolivälissä Bertoia muutti Pennsylvaniaan tarkoituksenaan avata oma suunnittelustudio ja työskennelläkseen yhdessä Hans ja Florence Knollin kanssa. Tänä aikana hän suunnitteli sarjan teräsesineitä, jotka tulivat tunnetuiksi the Bertoia Collection for Knoll -nimellä. Näistä puhutuin luomus on Diamond Chair, teräksestä valmistettu tuoli tyylipuhtaalla ruudukkokuviolla. Bertoia oli edelläkävijä ja innostava uusien muotojen keksiä, hän rikastutti tyylin historiaa merkittävästi materiaalien alalla. Menestystä ei tarvinnut kauan odotella, sillä yksin 50-luvun puolivälin ansioidensa turvin, hän saattoi keskittyä täysin toimintaansa kuvanveistäjänä.





Diamond tuolissa on vaikuttava timantinmuotoinen runko, joka on muotoiltu hitsatuista terästangoista ja on seurausta Bertoian kattavasta kokeellisesta työstä taivutettujen tankojen parissa. Hänen omien sanojensa mukaan "Jos näitä tuoleja tarkastellaan, ne on tehty pääosin ilmasta, kuten veistokset. Tila kulkee suoraan niiden lävitse".





Oma suosikkini tästä Knollin  kokoelmasta ei  kuitenkaan ole, tuo varsin iso Timantti tuoli, vaan sirommat Wire tuolit, jotka hyvin mielelläni ottaisin ympäröimään salin isoa lankuista tehtyä ruokapöytäämme.





Tiedättekö muuten mistä voi koittaa erottaa aidon ja kopioversion toisistaan? Aidoissa Knollin valmistamissa on leimat, mutta leimaus aloitettiin vasta 90-luvulla, joten vanhemmista tuoleista, aidoistakaan, ei leimoja löydy. Aidoissa tuoleissa  ristikkäiset teräslangat ovat kiinnitetty erityisellä menetelmällä istuinkehärunkon päälle ja liitos on viimeistelty ja siisti. Halvoissa kopioissa langat ovat hitsattu istuinta kiertävän kehälangan alapuolelle ja hitsauskohta on juurikin hitsatun näköinen. 

Loppuun kerron vielä tapauksen, jossa muutama vuosi sitten näin iltakävelyllä paikallisen kenkäliikkeen ikkunassa aidon Timantti tuolin. Hintaa oli 150€!!!  Olin seuraavana päivänä poissa paikkakunnalta, mutta heti palattuani kävin tuolia kysymässä. Turha kai kertoakkaan, että tuoli oli ostettu turistin toimesta Helsinkiin heti aamulla kaupan avattua ovensa. Sinä päivänä...öö...harmitti hiukan :)

-tuija-

2 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiintoisesta Bertoia-oppitunnista! Wire kromisena on kyllä jotain maailman kauneinta. Minullekin se on mieleisempi kuin Diamond, vaikka kaunis on sekin. Tyydyn kohtalooni, etten ehkä koskaan pysty ostamaan useita Wire-tuoleja, mutta yksikin tekisi tämän sisustajan maailman onnellisemmaksi, eli ei muuta kuin säästämään. PS. Eikä, mikä tarina! Itse menisin varmaan joka ilta nukkumaan kauhoisasti miettien 150 egen Bertoiaa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla ettei täälläkään koskaan tule Wire- tuoleja näkymään, mutta ihastelen sitten muilla ja voit uskoa että on sitä kenkäkaupan Timanttia joskus myöhemminkin tullut mietittyä ;))

      Poista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!