perjantai 17. toukokuuta 2013

Hyvä Päivä!

Huomenta! Tänään heräsin kuudelta ilman kelloa ja sisukkaasta yrittämisestä huolimatta uni ei enää tullut. Aurinko paistoi  täydeltä terältä ja ikkunasta avautui hiljalleen heräilevän pikkunkaupungin niin rakas maisema. Tuli ihan sydäntäpakahduttava tunne. Minä kuulun tänne...



 Onko tietty ikä, missä ihminen alkaa arvostamaan juuriaan, tarvitaanko oikea määrä vuosia ja perspektiiviä, jotta osaa nähdä lähelle?




Valitettavasti kuvaajan taidot eivät riitä kuvata vastavaloon  ja jäätte paitsi huikaisevasta auringonpaisteesta. Se ei vain tunnu välittyvän kuviin. Ihailkaa sen sijaan yli kahdeksankymmentä vuotta vanhoja ikkunoita, nähkää niiden herkkä kauneus rapistuneen maalipinnan läpi. Nauratti itseänikin kun katsoin ikkunalaudalla kyyhöttäviä kasviraukkoja. Kuivunut rosmariini, hädin tuskin hengissä sinnittelevä chili ja äitienpäiväruusu viime vuodelta eivät lupaisi hyvää hortonomin uralle. Mies ei anna heittää pois, hän uskoo niiden toipuvan! Vahva usko!




Sen sijaan Hortensia on kukkinut jo reilusti toista kuukautta, sitä en ole onnistunut tappamaan. Tajusin sitä katsoessani, että osa kukkien lumosta johtuu niiden väliaikaisuudesta. Ne kukoistavat vain pienen hetken, ei ehdi kyllästyä. Hortensiaan olen jo ehtinyt tottua ja se ei enää herätä samanlaisia ihastuksen tunteita kuin alussa. Kiittämätön on ihminen!





Tänään on perjantai ja jos aamu alkaa näin hyvin, tästä ei voi tulla kuin mahtava päivä. Katselkaa vaikka ympärillenne, nähkää se! Ihanaa viikonloppu teille kaikille!

-tuija-

10 kommenttia:

  1. Löysin blogisi ja liityin samantien lukijaksi, jään siis seurailemaan :). Minäkin heräilin tänään kuudelta, ja voi tätä valon määrää, ihanaa kun on kesä! Tervetuloa vastavierailulle blogiini:

    http://tarja-snowland.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valolla on voimaannuttava vaikutus. Välillä kiroan, kun herään aina valoon aikaisemmin ja aikaisemmin, mutta silti en voisi ajatella pimennysverhoja. Valoon herääminen on kuitenkin vain niin paljon ihanempaa! Valon ja kesän lapsi :)

      Kiitos kutsusta, tulen mielelläni.

      Poista
  2. Iästä en tiedä sanoa (meillähän on muutama vuosi ikäeroa, säkun oot tommonen ikunen kaksvitonen...), mutta vaikka olenkin talvi-ihminen ja inhorakastan kesää, joka vuosi kesän helle tuo tullessaan sellaisen tietynlaisen kuuluvuuden tunteen (rintaa pamauttaen 'olen suomalainen').

    Elovenamainen Suomi-Filmin mielikuva - ilma tuoksuu auringonpaisteelta, linnut laulaa, elämisen tahti muuttuu hiuksenhienosti - palaan aina lapsuuteen, kävellä tepastelin paljain jaloin vehnäpellon laitaa oljenkorsi suussa, auringon helottaessa kirkkaan siniseltä taivaalta.

    Tämä prkl karu kyläkin tuntuu kesäisin kodilta, juuri siltä paikalta missä on ilo asua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Leena, pari vuotta ;)
      Ihanasti kuvailit suomalaista kesää..."ilma tuoksuu auringonpaisteelta"
      Kesän kaipuu ja jatkuva odotus taitaa olla perin suomalaista. Se on kun nuo kukat, kun sitä annostellaan vain vähän, tuntuu se sitten tullessaan maailman kauniimmalta asialta. Jos se olisi aina, lumo saattaisi haihtua tai ainakin haalistua hieman.

      Poista
  3. Ihanaa perjantaita sinullekin :) Se on hienoa kun osaa nauttia hetkestä. Tuo on hyvä huomio kukista ja muistakin asioista mihin tottuu ja niitä rupeaa helposti pitämään itsestään selvyytenä. Kotonakin tahtoo olla, että tavarat asettuvat paikoillensa ja jonkun ajan päästä niiden olemassaoloa ei edes huomaa. Sinä vaihtelet kivasti ainakin vierashuoneen sisustusta. Ja keittiön liitutaulu elää hetkessä.

    Sitten tunnustus "huonolta" lukijalta... luen juttusi aina, mutta harvoin tulee kommentoitua. Elä vaivu epätoivoon vaikka joskus on hiljaista, juttujasi luetaan kyllä. Ja lupaan parantaa tapani. Ensimmäinen askel on, että päätän kirjautua sisään kun alan lukemaan blogeja, silloin kommentin jättäminen on helppoa.

    Nyt urakalla kommentteja muutamaan kirjoitukseen... Pukeutumishuoneesi on kaunis ja uusi verho on kuin piste iin päälle. Matkajuttujasi on mukava lukea ja tuliaiset olivat minunkin mieleeni. Paikallisia juttuja ostaessa (kuten julisteet) ei tarvitse pelätä törmäävänsä samaan tusinatavaraan kotimarketissa. Garland on ihana. Itsekin sain sellaisen tuliaiseksi Espanjasta. Oli helppo toivoa kun se ei vie paljoa tilaa. Omani on pronssin/kuparin värinen eli aika trendikäs tällä hetkellä :) Voisin kokeillla sen kietomista johonkin jalkalamppuun sillä tällä hetkellä se ei ole oikein edukseen.

    kevätterveisin Sari
    tyylikastavaria.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, kiva että kommentoit. On mukavaa saada teihin kontaktia silloin tällöin. Olen niin extrovertti, että yksin puhelu alkaa heti ahdistamaan ;)
      Tuohon itsekkääseen lukemiseen syyllistyn yhtälailla itsekin. Tuntuu, ettei ole mitään järkevää sanottavaa, niin ei sano mitään. Tai milloin on hankala kommentoida ipadin tai kosketusnäyttöpuhelimen kanssa. Aina jotain!

      Onnea Garlandin taivuttelemiseen, kävitkö jo koulun? Ärsyttää oma solmukasa, mutta en kykene nyt lähestymään sitä hetkeen uudelleen ;))

      Poista
  4. Kauniit ikkunat, kaunis hortensia, kaunis aamu.:) Kyllä tämä lisääntynyt valonmäärä vain tekee iloiseksi!

    VastaaPoista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!