keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Pihamuistoja


Käsi ylös, joita alkaa ahdistamaan tämä ikirouta! Olisi jo niin paljon kivempaa, jos lämpötilat olisivat edes kymmenessä asteessa. Olisi myös kiva päästä vähän pihaakin suunnittelemaan, vaikka mitään suuritöistä puutarhaa tänne ei ole tarkoitus tehdä.
Kun muutimme edelliseen kotiimme yhdeksänkymmentäluvun lopussa olivat puutarhurintaitoni luokkaa ruusu ja neilikka. Ainoat  kukat, jotka pystyin nimeämään. Silloisen kotimme piha oli kooltaan  puoli hehtaaria ja sinne muutettaessa koko ala oli joko  nurmikkoa tai asfalttia. Ei juuri istutuksia. Jostain ihmeen kolosta vuosien mittaan, löysin itsestäni piha-ihmisen ja kaksin mieheni kanssa muokkasimme neliö toisensa jälkeen lapiolla ja kottikärryillä maata,  rakentaen siitä unelmien pihaa. Lopulta kymmenessä vuodessa pihasta sukeutui kelpo piha. Oli useampi vesiaihe, japanilaista nurkkausta ja kivettyjä oleskelualueita.  Kaivoimme satoja neliöitä nurmikkoa ylös ja rakensimme kasvialueita. Rakensimme myös ison terassin talon kylkeen.

 Täällä kodissa  emme ole päässeet pihatöitä juuri alkua pidemmälle edes aloittamaan, remonttityöt ovat vieneet kaiken ajan. Ja niinkuin sanoin, aikansa kutakin, mitään isoa huoltoavaativaa pihaa, emme enää edes ehtisi hoitamaan.

Tässä talveen kyllästyneille muutama pihakuva edellisen kodin pihasta.

















Onko lukijoissa pihaharrastajia?

-tuija-

12 kommenttia:

  1. Minulle on käymässä kuten teille kävi. Omilleni muuttaessani jokunen vuosi sitten tapoin jopa helpoimmat viherkasvit. Viime kesänä, kun meillä oli käytössä ensimmäinen edes jonkinlainen piha, viherpeukaluuteni levisi sisältä ulos. Viime kevät meni edellisen asukkaan jälkiä korjaillessa ja nurmikonistutuspuuhissa, mutta tänä kesänä ajattelin perustaa ainakin pienen viheralueen terassin reunaan.

    Lumi, sula jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, juuri noin pihainnostus vie pikku hiljaa koko käden! Tulisipa jo kesä! Tai edes se kevät!

      Poista
    2. Jep. Ja vaikka vanhempani ovat innokkaita puutarhaharrastajia ja isäni viljelee ja varttaa hedelmäpuita, ei kotona asuessaan sitä innostunut asiasta oikein ollenkaan. Nyt, kun alla on oma maapläntti, on intokin eri.

      Poista
  2. Hep, käsi pystyssä! :) Mulla on tunne, että mun puutarhainnostus on kasvamassa ihan hurjasti. No, onhan meillä nyt isompi pihakin kuin ennen :) Aikaisemmin asuttiin rivitalossa nyt omakotitalossa. Juuri eilen kirjoittelinkin omaan blogiini elämäni ensimmäisestä netin kautta tehdystä taimitilauksesta. Kovasti siis odotan jo lumien sulamista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että jaatte tämänkin innostuksen. Nyt kun tekin olette noin täpinöissään pihajutuista, kasvaa kevään odotus entisestään. Tulenkin katselemaan sun taimitilauksia ;)

      Poista
  3. Aivan ihana tuo teidän vanha puutarha! Olen hoitanut omaa pihaa jo pidemmän aikaa, ja nyt vihdoin sen perusrunko alkaa olla kunnossa. Meillä tehdään samaan tapaan kuin teillä, käsin ja pala kerrallaan. Onneksi puutarha ei tule koskaan valmiiksi, ja nytkin on ensi kesäksi pieniä terassi- ja kiveyssuunnitelmia, niin ja uusia kasveja aina tarvitaan...

    Kevättä odotellen
    Katariina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katariina, meidän vanhassa puutarhassa taisi olla lähes kaikkia Suomessa myytäviä perennoita, nyt ei ole oikein mitään. Muutamia Kuunliljoja otin mukaani, en muuta. No ehkä tyhjältä pöydältä on hyvä ponnistaa taas!

      Poista
  4. Meillähän oli taitavasti tehty, todella iso kukkapenkki pihalla kun talo ostettiin. (Nythän sitä ei enää sellaisenaan ole, kun meni juuri siinä kohtaa tonttiviemäröinti, talteen otettiin suurin osa kukista) Erilaisia ja täysin tuntemattomia kukkia kukki läpi kesän aina syksyyn asti. Vaatii taitoa tehdä se niin, että kukkaloistoa on tosiaan alkukeväästä syksyyn. Pikkuhiljaa sitä on oppinut, osittain Oonan äidinkin avustuksella tuntemaan erilaisia kukkia ja vähän miten ne kukkii ym. Kyllä sitä helposti sitten kokemattomastikin kuoriutuu "puutarhaihminen". Ai niin, onhan meillä aika suuri kasvimaakin, jossa alusta asti omin kätösin kylvetty yrteistä perunoihin ja salaatteihin. Se on mun puoli enemmän :)

    Mukavalta näyttää tuo teidän vanha pihanne, hoitoahan tuollainen jo vaati varmasti aika paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi otitte kukat talteen, Oona voi sitten ensi kesänä suunnitella uuden penkin vanhan tilalle. Niin se on, että työ opettaa tekijäänsä. Me ei tosiaan tiedetty pihanhoidosta yhtään mitään, kun tuonne muutimme. Niin sitä vaan oppi yrityksen ja erehdyksen kautta, luin kyllä myös paljon alan lehtiä. Vanhempani olivat myös avuksi paljon. Työtä tuollainen piha vaatii kyllä paljon. Pelkästään nurmikkoa leikattiin ja trimmattiin tuntikausia joka viikko. Nyt ei sellaiseen enää ole aikaa ja pihasta tehdään melko helppohoitoinen. Silti haluan myös kasveja tuomaan viihtyisyyttä. Tuonne takapihalle niiden kolmen ison tuijan viereen tehtiin jo penkki viime kesänä. Siitä se alkaa :)
      Hyötykasveja en enää halua yhtään noiden jo olemassa olevien omena-, luumu- ja tuon yhden vahingossa löydetyn kirsikkapuun lisäksi. Vanhassa kodissa oli marjapuskia ja mansikoitakin ja aina sato piti korjata ja laittaa hilloksi ja mehuiksi. Sydän ei vain taipunut jättää marjoja puskiin.

      Poista
  5. Onpas teillä ihanan rehevä piha, ja muutenkin tosi kiva blogi. Laitan sinut lukulistalleni!!

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Terhi. Puutarha on vanhan kotimme piha. Nykyisessä on huomattavasti pienempi ja vielä keskeneräinenkin :)

    VastaaPoista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!