lauantai 19. tammikuuta 2013

Oma maku, paras maku?

Mitä hyvältä suunnittelijalta vaaditaan, on kysymys, mihin joudun vastaamaan niin usein, että otin oikein ajan pohtiakseni asiaa huolella.

Miksi toisista tulee taitavampia suunnittelijoita kuin toisista?  Onko jotain mitä ei voi opettaa, vaan se pitää voittaa geeniarpajaisissa? Tai imeä äidinmaidossa?
Värioppi? Sommittelu? Tilan hahmottaminen? Kaikki opittavia asioita. Perpektiivipiirtäminen, nope, opeteltavissa! Mutta yhden selvän eron, mikä erottaa jyvät akanoista ja loistavan keskinkertaisesta, olen opetustyössäni  huomannut ja se on niinkin yksinkertainen asia kuin avarakatseisuus ja nöyryys! Hyvän suunnittelijan tulee nähdä kauneutta kaikissa tyyleissä, löytää se oikea sävy siitä omasta mielestä rumastakin väristä ja ennen kaikea päästää irti siitä käsityksestä, että se oma tyyli on ainut oikea. Olemalla oman kauneuskäsityksensä vanki ja kopioimalla omaa tyyliään kerta toisensa jälkeen, on tie suunnittelijana kuljettu loppuun hyvin nopeasti.




Ajatellaanpas vaikka hiustyylejä. Niitä on maailma väärällään, mutta jokaiselle  löytyy se oikea pää ja kantaja. Ihminen, jolle tyyli sopii, vaikka itse näyttäisit se päässäsi halpahallin mopilta. Kummastelen usein myös tarvetta eritellä toisten kodeista tai kuvista asioita mitä muuttaisi siellä, että se olisi täydellinen? Täydellinen kenelle? Asujalle vai sille arvostelijalle? Sanoisiko sama ihminen toiselle, että sulla on kyllä kiva mies, mutta liian pitkä nenä sillä on ja aivan liian harva tukkakin? Ei varmasti. Miksi siis koetaan niin kovaa tarvetta "korjata" toisten kauniiksi itselleen sisustamia koteja. Vaikka kaikki kohdat asunnossa ei vastaisikaan omaa makua, miksi ei voi kehua niitä asioita mistä pitää ja vaieta niistä jotka eivät sovi itselle?  Myöskään se, ettei jonkun koti ole viimeisen trendin mukainen, ei tarkoita sitä etteikö se voisi olla silti kaunis kokonaisuus.



kuva



Otetaan esimerkki jossa asiakas rakastaa maalaamattomia mäntypaneeleita ja haluaa kodissaan ne säilyttää, silloin ammattitaitoisen suunnittelijan tehtävä on koota hyvännäköinen kokonaisuus niiden mäntypaneeleiden ympärille, ei jyrätä toisen kauneuskäsitettä ja maalauttaa ne valkoiseksi. Kaikkia koteja ei vaan voi sisustaa, kuten itse haluaisi. Myös  talon rakennusaika, -tyyli tai arkkitehtuuri määrää paljon suuntaa.  On totta, että aina asiakas amatöörinä ei ymmärrä yksityiskohtien tärkeyttä ja sen vaikutusta kokonaisuuteen ja silloin suunnittelijalta vaaditaan hyviä perustelutaitoja, mutta oman näkemyksen itsepintainen läpivienti ei todellakaan ole kovin ammattimaista. Paras kiitos asiakkaalta onkin se klassinen "En olisi ikinä itse osannut haluta, mutta tykkään paljon ja tuntuu omalta".
Kauneimmat kodit ovatkin persoonallisia ja asujansa näköisiä. Siellä on ratkaisuja, värejä ja kalusteita, jotka merkitsevät asujalle jotain. Aina ne eivät aukea ulkopuoliselle, eikä tarvitsekkaan.



kuva

Vietin jokin aika sitten iltaa kodissa, jonka koko, sisutus, värimaailma ja kalusteet olivat täysin päinvastaiset kuin omani. Istuimme porukalla pöydän ääressä illastamassa. Laseissa hyvää viiniä, lautasella rakkaudella tehtyä ruokaa ja ympärillä hersyvää naurua, puheen sorinaa ja eläytyvää käsillä puhuntaa. Pönttöuuni lämmitti nurkassa kynttilävalon siivilöityessä persikanvärisille tapeteille. Silloin, sillä hetkellä ajattelin, että se oli kaunein näkemäni koti pitkään aikaan.

Jälkikäteen opetustyössäni olen huomannut, että parhaiten ovat suunnittelijana pärjänneet ne opiskelijat, jotka koulutuksen edetessä ovat oppineet avartamaan mielensä useille eri sisustustyyleille, ymmärtämään ettei rumia värejä olekkaan  ja unohtamaan sen oman ainoan sisutustyylin oikeellisuuden. Olemalla nöyrä, saa tilalle herkkyyttä, jolla lukea asiakasta ja hänen toiveitaan, niitä ääneen sanomatta jätettyjäkin.


kuva
Lopuksi lohdutuksen sanoja sisustusalalle aikoville. Vaikka suunnittelijan tulee osata suunnitella kaikenlaisia koteja, on jokaisella suunnittelijalla kuitenkin oma kädenjälkensä ja jossain määrin se aina näkyy lopputuloksessa. Jos suunnittelijan oma sisutustyyli on esimerkiksi kovin romanttinen, on hänen modernitkin suunnitelmansa astetta pehmeämpiä kuin suunnittelijalla, jonka oma tyyli on modernimpi. Referenssien määrän kasvaessa, muodostuu asiakaskuntasikin lopulta pitkälti saman kauneuskäsityksen omaavista asiakkaista. Valitessaan suunnittelijaa referenssien perusteella, päätyy asiakas valitsemaan henkilön, jonka työt puhuvat samaa kieltä heidän kanssaan. Täten pitkään ammatissa toimineena, tulee harvoin vastaan töitä, joissa toiveet olisivat kovin eri henkisiä kuin oma kädenjälki. Joten usein saa siis tehdäkin hyvin omannäköisiä töitä.

Toivon asian herättävän keskustelua, nyt siis sana on vapaa!!

-tuija-

P.S. Kuvituksena erilaisia koteja ja kauniita kaikki :)

16 kommenttia:

  1. Todella hyvä kirjoitus! Sopii paitsi sisustusalan ammattilaisille niin myös blogimaailmaan. On jo aika paljon, että ihminen kuvaa ja kirjoittaa omaa kotiaan. Anonyyminä arvostelu on helppoa, mutta miksi pitää syyttä levittää pahaa mieltä. Toiselle sama tila on upean minimalistinen, toiselle se on kolkko ja keskeneräinen.

    Avaralla mielellä ja positiivisella asenteella pääsee jo pitkälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerttu. Jätin blogimaailman tarkoituksella ulkopuolelle, vaikka sama asia on nähtävillä sielläkin. Ne tahallaan ilkeämieliset kommentit sivuutan olan kohautuksella, koska kommentin takana on usein ihminen, jolle negatiivisuus on elämäntapa ja harvoinpa siitä taitaa parantua. Oman elämänsä siinä pilaa, ei muiden.
      Sisustusbloggaajista näkee pian, ketkä ovat toimineet sisustusalalla pitkään ja ketkä vasta ovat uransa alussa. Kokemus tuo ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta ja heille toisten kodit edustavat jotain ihan muuta kuin, parannusehdotuksia täynnä olevaa kuvaa.

      Poista
  2. Nyt kun olen vuoden ajan työskennellyt sisustussuunnittelijana, niin todellakin on oppinut näkemään kauneutta kaikissa tyyleissä ja sävyissä. Minun tehtäväni on ollut vain katsoa, että asiakkaan toivomasta värimaailmasta saadaan kiva kokonaisuus. Eikä se ole ollut yhtään vaikeaa, vaikka omaan sisustukseeni en niitä värejä haluakaan.

    VastaaPoista
  3. Soile kokemus nimenomaan tuo sitä ymmärrystä ja avarakatseisuutta, jolloin on paljon helpompi lähteä aistimaan asiakkaan toiveita ja lukea hänen sielunmaisemaansa. Kokemus tuo myös varmuutta ja luottamusta omaan osaamiseen, jolloin ikään kuin uskaltaa astua pois siitä tutusta ja turvallisesta yhden sisustuksen mallista. Aloittelija on usein niin epävarma vielä, että tekee vain sitä yhtä osaamaansa tyyliä ja kaikki muut tuomitaan rumaksi.

    VastaaPoista
  4. Hei, tässäpä sopiva posti johon kommentoida. Löysin vastikään blogisi ja jäin lukijaksi. Vaikka tyylisi sisustaa koti on hyvin erilainen kuin minun "unelmakotini", se on kuitenkin kiehtova ja kaunis. En ole Art Deco fani ollenkaan, mutta nautin katsella kuinka olette remontoineet ja sisustaneet kotinne - se on ihana! Siksipä seurailen blogiasi, vaikka omaa sydäntä sykähdyttää enemmän romanttinen ja rosoinen tyyli. Ja olen oppinut jo paljon...uskon myös, että mieltymykset kehittyvät ja jalostuvat ja muuttuvat, senkin vuoksi haluan olla avoin monelle eri tyylille. Voinhan löytää itseni joku päivä asettelemassa mustankiiltävää tasoa keittiööni :)

    VastaaPoista
  5. Hei Henna-Maria! Kiva, että olet tuntenut saavasi jotain lukiessa juttujani. Nuo makumieltymykset ovat usein iän myötä muuttuvia juttuja. Teini-iässä ja parikymppisenä rakastin persikan ja mustan yhdistelmiä, kukkaverhoja ja beessiä nahkaa. Sitten tuli talonpoikaisromantiikka vaaleansinisine tapetteineen ja vasta noin lähempänä kolmeakymmentä maku jalostui tähän suuntaan, mitä se nyt on. Modernismi ja minimalistisuus ovat ydintyylini, mutta siihenkin trendit ja ajankuva luovat pieniä variaatioita. Eli vaikka se oma tyyli yleensä iän myötä vakiintuu, saa se lähes vuosittain pieniä muutoksia suuntaan tai toiseen. Tosin nyt tämän kesän trendivärit persikka ja koralli saavat aikaan puistatuksia johtuen juurikin tuosta jo eletystä persikkakaudesta. Tiedän myös kokemuksesta, että ne saattavat näyttää silmissäni hyvältä jo parin kuukauden päästä. Niin se silmä vaan tottuu :)

    VastaaPoista
  6. Tämä oli kyllä ajatuksia herättävä kirjoitus. Kirjoituksestasi heräsi myös yksi kysymys; olen huomannut, että aika moni sisustusbloggaaja haaveilee juurikin sisustussuunnittelijan urasta, niin mikä on sinun mielipide siitä, milloin harrastuksesta kannattaa lähteä tekemään ammattia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin osa sisustussuunnittelijan ammattiin valmistuvista työllistää itse itsensä perustamalla oman suunnittelutoimiston. Valmiita työpaikkoja ei tällä alalla ole samalla tavalla, kuin monella muulla alalla. Yrittäjäksi ryhtyvän täytyy omata tietynlaisia luonteenpiirteitä mm. päämäärätietoisuus, peräänantamattomuus, oma-aloitteisuus. Pitää olla hyvä riskinsietokyky sekä olla ehdottoman ahkera ja työteliäs.

      Jos sitten tarkastellaan itse suunnittelijan ammattia ja sen vaatimia luonteenpiirteitä sanoisin että tärkein on aktiivisuus ja ahkeruus. Tässä pitää olla valmis tekemään pitkää päivää kelloa tuijottamatta. Täytyy olla valmis väsymättä kouluttamaan itseään ja seuraamaan aikaa, trendejä, lehtiä ja alaa. Materiaalit muuttuvat ja niitä tulee lisää kuin sieniä sateella. Asiakkaat ovat yhä tiedostavampia ja vaativat sitä myös suunnittelijalta.

      Tv-ohjelmista ammattia seuraavat saavat varsin ruusuisen kuvan tästä työstä. Ohjelmissahan jää näyttämättä pääosin koko työn ja toteutuksen kulku. Näytetään alkutilanne, kuljeskelua kaupoissa sohvia silitellen ja sitten asetellaankin jo sohvatyynyjä paikalleen valmiiseen tilaan.
      Työ on kuitenkin paljon muuta. Pienimmissäkin kohteissa vaaditaan paljon mittaamista, piirtämistä, tilailua ja testailua. Suurin osa työstä on hyvin yksinäistä koneen ääressä istumista. Suurin hämmästys opiskelijoilta tuleekin juuri siitä miten paljon sitä rankkaa ja pikkutarkkaa piirtämistä ja suunnittelua työ on. Glamour haihtuu hyvin pian! Pitää myös hallita suunnaton määrä eri materiaaleja ja mallistoja. Pelkillä yhden tai kahden liikkeen kamoilla tai päivän trendikalusteilla ei montaa suunnitelmaa tehdä.

      Suurissa remonteissa tulee hallita kokonaisuuksia, osata aikatauluttaa remontin kulkua ja olla organisointikykyinen. Jos suunnittelija valvoo kokonaisuudessaan remonttia, vastaa hän siitä että sähkö- ja putkimiehet ovat ajallaan paikalla, keittiönkaapit saapuvat paikalle oikealla hetkellä eikä turhia viivästyksiä tule. Ja jos kaikki ei sujukkaan kuin tanssi, miten selvitä siitä? Ei voi nostella käsiään ja poistua paikalta vaan silloin on osattava miettiä korjaavat toimenpiteet ja pistettävä homma taas kulkemaan.


      Tässä nyt pintaraapaisuna tämä työ. Pelkällä estetiikan tajulla ei siis kannata leikkin lähteä :)

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus! Olen samalla linjalla, että täytyy osata tehdä suunnitelma minkälaiseen tyyliin ja kotiin tahansa. Telkkarissa juuri näkee niitä, kun tietää etukäteen, minkälainen sisustus on tietyltä suunnittelijalta tulossa. Siinä tulee helposti tunne ammattitaidottomuudesta. Asiakkaan kuunteleminen ja tietty määrä itsepäisyyttä on hyvä ;-) -jenny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenny, monien tv-sisustajien oma tyyli on niin tunnettu, että heidät valitaan jo usein siitä syystä, että asiakas tykkää siitä suunnittelijan edustamasta tyylistä. Eli siinä referenssit ovat jo puhuneet ja asiakas haluaa jo sitä ennen näkemäänsä tyyliä :)
      Uskon, että he tarvittaessa osaavat kyllä suunnitella muunlaisiakin kokonaisuuksia.

      Poista
  8. Mielenkiintoisia pointteja ja hyvää keskustelua! Alaa "sillä silmällä" miettivänä on tosi mielenkiintoista pohtia sisustusalantyötä eri näkökulmista. Työ on varmasti pitkälti raakaa duunia, ja ideointi/visiointiosuus pienemmässä roolissa, kuin mitä moni kuvittelee. Silti uskon, että hyvä maku ja esteettinen silmä vie pitkälle ja on "must", jos kunnianhimoa tekemisessä on, vaikka ei itsessään riitä, vaan pitää olla tekniset tiedot ja taidot kunnossa, ymmärrystä asiakkaan tarpeita kohtaan, projektinhallintataitoja jne (kuten mainitsit). Vaikka alalla onkin paljon väkeä ja uusia tulijoita olisi "ovista ja ikkunoista", niin uskon, että tähän maahan mahtuu vielä lisää taitavia tekijöitä ja kysyntä näitä asioita kohtaan vain kasvaa. Vaikka tekninen toteutus olisi kuinka hieno, mutta maku/tyyli ei sykähdytä, niin itse en sellaista suunnittelijaa palkkaisi (ellei kyse jostain kovin teknisestä konsultaatiosta). Kirjoituksistasi paistaa ammattitaito ja oman käden jälki, siksi pidänkin blogistasi paljon. Tuli mieleen tällaiset kysymykset, mitä kautta asiakkaasi yleensä löytävät sinut (nyt vs. urasi alussa)? Entä oletko saanut blogin kautta uusia asiakkaita? Kuinka paljon asiakkaitasi yleensä kiinnostaa nähdä referenssejä, vai luotetaanko ennemminkin puskaradion kautta saatuihin suosituksiin?

    Mrs A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mrs A, jätin tarkoituksella käsittelemättä nuo alan vaatimat luovat vaatimukset ja korostin muuta osaamista, koska useimmat opiskelijat hakeutuvat koulutukseen luullen työn olevan vain estetiikkaa. Näin kuvittelee myös huomattavan suuri osa asiakkaista. Estetiikan ja kaudeuden taju on kuitenkin vaun yksi asbekti muiden joukossa ja näitä muita halusin nyt korostaa. Ergonomisuus, mittasuhteet, turvallisuus ja materiaalituntemus mm.
      Hyvä esimerkki voisi olla se miten valitaan keraamista laattaa. Aika moni osaa valita laatan mikä mielyttää silmää ja sopii väreihin ja siihen riittää se "hyvä silmä". Mutta moniko miettii laatan kokoa ja taipuuko se kaatoihin, mikä on sen karheus eli R-luokitus, värivaihtelu sarjassa, onko lasittamaton, vaatiiko sen tähden suojauksen, onko klinkkeri vai porcellanato eli millä saadaan leikattua ja millä kiinnitetään. Käytetäänkö sementtipohjaista vai muovipohjaista saumalaastia vai peräti epoksia. Tai koska halutaan valkoista saumaa, täytyykin muistaa valita oikea laastimerkki, että sauma myös pysyy valkoisena. Tämä oli nyt karrikoitu seimerkki, mutta todellisuutta silti hyvin pitkälle. Laatta ei olekkaan enään vain kaunis laatta vaan kasa päätöksiä, joiden tulee myös toimia.

      Olet oikessa siinä, että alalla on kyllä paikkoja vapaana ja varmasti jokaiselle löytyy se oma tapa työskennellä ja omankaltainen asiakasryhmänsä. Aina voi myös tehdä vain pienimuotoisempaa suunnittelua ja unohtaa isojen remonttien vetopuuhat kokonaan. Ja tietysti työ opettaa tekijäänsä.

      Uran alussa kun referenssejä ei vielä ole, täytyy markkinoida kovasti. Myöhemmin referenssit ja puskaradio hoitavat hommaa hyvin. Yksi tehty työ poikii usein uusia asiakkaita. Suurin osa asiakkaista valitse suunnittelijan siis juurikin tehdyn työn perusteella joko esim. kotisivujen referenssien tai sitten jonkun suositusten perusteella.
      Blogin kautta ei ole asiakkaita ainakaan vielä tullut. Tämä on niin pieni blogi ja vähän lukijoita, jotta sillä olisi markkina-arvoa. Ainakin vielä:)

      Kiva, että aiheesta saadaan keskustelua!

      Poista
  9. Koko tämä tekstisi kolahti minuun! Ihanan syvällistä pohdintaa. Omalle kohdalleni osuu etenkin toteamuksesi:
    "Kauneimmat kodit ovatkin persoonallisia ja asujansa näköisiä. Siellä on ratkaisuja, värejä ja kalusteita, jotka merkitsevät asujalle jotain. Aina ne eivät aukea ulkopuoliselle, eikä tarvitsekkaan."

    Myös avarakatseisuus ja avoimuus ovat piirteitä, joita toivoisin monella muullakin toimialalla viljeltävän runsaammin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VeeraS, kiva että aihe kiinnostaa. On hyvä keskustella sisustuksesta välillä vakavamminkin pohtien!
      Totta on, että avoimin mielin pääsee paljon pidemmälle alalla kuin alalla:)

      Poista
  10. Minuakin viehättää tuo Veeran mainitsema toteamuksesi tuossa yllä. Kun kyseessä on oma kotini, niin vältän liikaa "sisustamista", vaan pyrin tekemään itseni näköisen ja omaa silmää miellyttävän toiminnallisen kodin joka kehittyy pikku hiljaa ja muuttuu elämän myötä, vaikka sisustaminen aiheena onkin rakas ja kiinnostus sitä kohtaan suuri. Suunnittelijanakin se suurin haaste lienee luoda asukkaan silmää miellyttävä ja toimiva "perusta" asukkaan omille henk.koht. esineille ja elämälle, koska harva haluaa asua sisustukseltaan täydellisessä kodissa, mitä täytyy varoa, ettei sisustus mene pilalle. En tiedä osasinko selittää mitä haen, mutta "liian sisustettu" erityisesti kovin kliiniset ratkaisut harvemmin tuntuu toimivan ja kestävän elämän jälkiä, ellei asukas ole tietysti yhtä minimalistinen elintavoiltaan. :-)

    Kiitos hyvistä kommenteista ja keskustelunavauksesta vielä!

    Mrs A

    P.s. olisi kiva kuulla mitä blogeja ja sivustoja sinä luet. Oletko miettinyt suosikkiblogilistan lisäämistä blogisi sivupalkkiin? Sehän voisi lisätä interaktiivisuutta muiden blogien kanssa entuudestaan.

    VastaaPoista
  11. Ymmärsin ihan tismalleen, mitä yrität sanoa ja osuit naulan kantaan, juuri näin. Meillä tuntuu olevan hyvin samankaltainen ajatusmaailma :)


    Seuraan paljon lukematta blogeja, selaan vaan kuvat. Mutta ehkä niistä, joita luenkin voisin joskus listata.

    VastaaPoista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!