keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kissanpissalaatikot piiloon

Tässä suunnittelemani ratkaisu kissanhiekkalaatikoille, joiden ei haluttu olevan esillä. Laatikot (2kpl) ovat sijoitettu kaappiin, minkä oveen aukotettiin pyöreä sisäänmenoaukko. Lattialle teetettiin puinen tralli, jolloin kissanhiekka putoaa tassuista vessaan, eikä siirry muualle asuntoon. Hiekka painuu rakojen pohjalle eikä näy tummanharmaassa pohjassa (laatta trallin alla) yhtään. Kätevää!

 Tralli on koottu kahdesta osasta, jolloin sen nostaminen pois paikoiltaan käy helposti isompaa siivoamista varten. Pikasiivous käy imuroimalla, vaikka trallit ovat paikallaan. Itse vessan oveen asennettiin kissaluukku, jolloin ovea ei tarvitse pitää raollaan.

Kissat oppivat nopeasti juonen ja omistaja kiittää :)


Millaisia ratkaisuja teillä on tehty. Jakakaa vinkkejä ja vaikka et kissoja omistaisikaan, jätä edes moikkaus kommenttilaatikkoon. Olisi niin mukavaa!

-tuija-

tiistai 30. lokakuuta 2012

Voguesta poimittua

Törmäsin Voguessa kivannäköiseen sisustukseen, joka yllättäen olikin kytköksissä Suomeen. Sisustus on nimittäin Ristomatti Ratian keskimmäisen tyttären Anastasia Ratian suunnittelema kokonaisuus. Anastasia työskentelee Los Angelesissa sisustusarkkitehtina ja on verraten kiitelty työssään.

Poiketen blogini aihealueesta sanon kuitenkin, että pidän myös ihan mielettömästi Anastasian asusta. Rento, mutta chic! Täytyy koittaa koota vastaava omasta kaapista:)



Vaikka kalusteiden muotokieli on  klassinen ja eri kuoseja on jenkkityyliin runsaammin, kuin mitä Suomessa on totuttu, tuo Barcelona daybed linjakkaan  särmän sisustukseen.  Myös mustavalkoiset  taulut luovat kokonaisuuteen modernin vivahteen.





Jännä väri noissa vanhoissa pulloissa, ehkä suomessa totuttu ruskea on helpompi, mutta tuolle tarjottimelle voisin tarjota kodin.




 Iskeekö kokonaisuus?

-tuija-

maanantai 29. lokakuuta 2012

Mikä sohvassa maksaa

Joudun joskus perustelemaan asiakailleni, miksi jokin kaluste maksaa tuplasti enemmän, kuin vastaava toinen, samannäköinen  kaluste. Tällöin on usein  kysymyksessä sohva tai vuode, jolloin koen, että minun tulee valita asiakkaalle hinta-laatusuhteiltaan paras mahdollinen tuote, jonka budjetti antaa myöten. On eri asia säästää vaikkapa sohvapöydässä tai valaisimessa, kuin kovassa päivittäisessä käytössä olevassa sohvassa, vuoteesta puhumattakaan.



Ajattelinkin koota teille lyhyen oppimäärän postauksen koskien sohvan valintaa. Vanha sanonta köyhän kannattamattomuudesta ostaa halpaa, pitää edelleen paikkansa varsin hyvin.
Kaikille lienee selvää se, että kotimaassamme työvoima- ja tuotantokustannukset ovat korkeammat kuin esimerkiksi Aasiassa, mutta se ei liene niinkään selvää, että usein myös edullisempi tuote on koottu ihan eri  materiaaleista.






Ottakaamme ensin tarkasteluun sohvan runko. Jos runko on valmistettu massiivipuusta ja vanerista, on sen kestävyys ihan toista luokkaa, kuin kalustelevystä ( fiinimpi nimitys lastulevystä) valmistetun sohvan runko. Lastulevy on valmistettu sahateollisuuden hukkapuusta jauhamalla se lastuiksi, lisäämällä siihen liimaa  ja puristamalla se levyksi. Kun ruuvi kiinnitetään lastulevyyn, on sen pito aluksi hyvä. Kun kaluste käytössä rasittuu, liikkuu ja elää, löystyy ruuvi reiässä nopeasti ja sen myötä pito heikkenee. Käytännössä kaikki tietävät, miten käy lastulevystä valmistetun kirjahyllykön, kun sitä muutaman kerran siirtää paikalta toiselle. Tuloksena hyllykkö, joka huojuu ja heiluu. Samoin käy sohvassa, vaikka sitä ei siirtelisi mihinkään. Käytössä sohva joutuu kovalle rasitukselle useita kymmeniä kertoja päivässä ja tällöin  kiinnitykset ja materialit ovat suuressa roolissa. Lastulevyn venyneet ruuvin reiät aiheuttavat sen, että sohva heiluu ensin hieman ja hetken päästä yhä enemmän, kunnes kiinnitys antaa kokonaan periksi.




Toiseksi katsastamme sohvan pehmusteita. Halvoissa sohvissa saattaa tyynyjen istuin- ja selkänojapehmusteet olla koottu vain yhdestä kokonaisesta  kimpaleesta kevyttä vaahtomuovia. Vaikka sohva alkuun istuessa tuntuu kivan pehmeältä, on sen rasituskestävyys  heikko ja vaahtomuovi menettää kimmoisuutensa melko lyhyessä ajassa. Tällöin tyyny alkaa pohjata  eli  se painuu istuttaessa kasaan, jolloin materiaalit tyynyn alta alkavat tuntuvat takamukseen. Istuintyynyyn saattaa myös painua näkyvä kuoppa hyvin lyhyessäkin ajassa.


Kannattaa siis avata tyynyn vetoketju ja katsastaa, onko sisätyyny koottu useasta erivärisestä vaahtomuovikerroksesta.  Eriväriset kerrokset kertovat siitä, että tyynyssä on käytetty sisäosissa kovempaa ja usein korkeakimmoista vaahtomuovia. Pintaan päin tultaessa kerrokset pehmenevät ja antavat hyvän istuinmukavuuden ja lähimpänä pintaa olevat vanukerrokset takaavat hyvän pintapehmeyden. Kysy myyjältä, onko vaahtomuovi HR- laatuista. Jos näin on, hyvä, sillä juuri HR tarkoittaa korkekimmoista vaahtomuovia, joka ei menetä muotoaan pitkässäkään juoksussa.




Viimeisin tarkastelun kohde on kangas, joka edullisimmissa sohvissa on valittu valmiiksi valmistajan toimesta. On hyvä, jos voit itse valita kankaan ja täten vaikuttaa sen ominaisuuksiin. Kankaan osalta tärkeitä ominaisuuksia ovat hankauksenkesto, valonkesto sekä pillinki eli miten herkästi kangas nyppyyntyy.
Martindale-luku kankaassa kertoo hankauksenkestosta. Yleisohjeena itselleni pidän sitä, että kotikäyttöön valittu kangas olisi arvoltaan vähintään 20 000 martindalea ja julkitilakangas vähintään 50 000 martindalea. Ei ole kuitenkaan syytä yksin tuijottaa vain martindale-arvoa, vaan katso myös kankaan muut arvot.
Valonkestoarvoa mitataan kotikäytössä luvuilla 1-5 , joista vähimmäisvaatimuksena tummissa kankaissa itse pidän lukua 4. Tummat kankaat haalistuvat nopeasti auringonvalossa, etenkin mikäli sohva asetetaan etelään antavan ikkunan eteen. Tekokuitukankaat pitää värinsä yleisesti ottaen paremmin, kuin luonnonkuitukankaat, mutta luonnonkuiduilla on  muita etuja puolellaan. Mikäli olet valitsemassa verhoilun väriksi valkoista tai hyvin vaaleaa väriä, on hyvä valita rungosta irroitettava ja vesipestävä kangas. Vaaleaa sohvaa joutuu pesemään 1-2 kertaa vuodessa ja mikäli kangas ei kestä kuin kemiallista pesua, tulee siitä ajan mittaan kallista. Vielä hankalampi on tilanne silloin, jos verhoilu on kiinteä, eikä pesumahdollisuutta  ole ollenkaan. Luonnonkuiduista esim. puuvilla kestää vesipesua hyvin.
Kankaan paino g/m2, kertoo kankaan paksuudesta ja yleensä myös venyvyydestä. Mitä kevyempi (=ohuempi) kangas, sitä herkemmin kangas venyy. Hyvä, tiivis ja vahva kangas painaa  noin 400-500g/m2. Mutta tietysti käyttö ja kohde ratkaisevat valinnan. 

Nyppyyntymis- eli pillinkitaipumus arvostellaan asteikolla 1-5.

1-2 = runsasta pillinkiä
3 = vähäistä pillinkiä
4-5 = ei nyppyynny





Muista kuitenkin vielä, että hyväkään kangas huonossa rungossa ei takaa kaunista ja pitkäikäistä sohvaa. Vain hyvä runko, hyvällä pehmusteella antaa laadukkaalle kankaalle pitkäikäisen ja kauniin pohjan.Tällainen sohva kestää vuosikymmeniä kauniina. 




Listaa voisi jatkaa vielä vaikka millä argumenteilla, mm ekologisilla, mutta epäilen ettei kovin moni jaksa tavata tätäkään loppuun asti. Sinä, joka nyt luet tämän rivin, kiitos ja toivottavasti sait ajattelun aihetta :) ja uutta tietoa.
Kommentteja puolesta ja vastaan odotellaan. Toivoisin asiasta keskustelua yleensäkin. Vaikuttaako pelkkä hinta valintaasi?

-tuija-

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Takka vihdoinkin valmiina

Vuoden odotus huipentui viime viikolla, kun hormitarkastuksessa takka meni läpi ja takaneduslasi saatiin viimein paikalleen. Vaikka huone on muilta osin ollut valmis, on uusi  takkamme seisonut siis vuoden käyttämättömänä. Voitte siis olla varmoja innostuksen määrästä, kun viimein siihen saimme eilen illalla tulen sytytettyä.

Tässä takka päivällä kuvattuna. Pitkästä aikaa valo oli hyvä ja siitä innostuneena kuvailinkin takkaa suunnasta jos toisestakin.






Takka on Cronspisenin Herrgård Classic 201.  Lainaus Cronspisenin sivuilta:

Valkoinen ja sileä kaakeliuuni, joka tekee aistikkaan vaikutelman. Hylly rikkoo muuten niin suorat linjat ja antaa kaakeliuunille tyypillisen perinteisen ilmeen.
Cronspisen-lämminilmakasetti etusäleiköllä alkaa luovuttaa lämpöä heti tulen sytyttyä. Cronstedtin periaatteita noudattavat pitkät savukanavat varmistavat, että lämpö varastoituu kaakeliuuniin, joka luovuttaa sitä pitkän aikaa.
Herrgård Classic 201 voidaan sijoittaa kulmaan tai suoraa seinää vasten.








Valitsimme perinteiset messinkiluukut, vaikka kromikin olisi ollut tarjolla. Takan eteen modernin vivahteen tuo kuitenkin 6mm karkaistu lasi.  Takkasetti puuttuu vielä ja sen etsintä jatkunee. En halua perinteisiä messinkisiä ja vastaantulleet kromiversiotkaan, eivät ole iskeneet.

Mitäs pidät?

-tuija-

torstai 25. lokakuuta 2012

Halloween feelings

fruit for Halloween party at school - Love it!

Meillä on uusi valaisin. Ja toisin kun yleensä, se on ruma. Tällä kertaa sillä ei kuitenkaan ole väliä, koska itse valo ja sen esiinpiirtämät asiat ovat pääasiassa. Takapihalla seisova ikivanha Jalava, taitaa olla kaupungin isoin(?) puu. Sen jylhän komeuden halusimme tuoda esiin myös pimeällä.

Kuvissa puu valaistuna ja  melkein lehdettömänä. Aika spooky!  Nämä kuvat sopivat hyvin tulevaan Halloween-juhlaan.






 
Kirjastosta katsottuna se näyttää tältä.



Loppuun halloween herkkuja.

HALLOWEEN PARTIES


kuva ja resepti täältä


kuva ja resepti
BHG painted pumpkins.


Vietetäänkö teillä Halloweenia jotenkin juhlistaen? Nyt kun lapsetkin ovat isoja, ei ole tullut mitenkään juhlittua, mutta ennen kyllä rakentelin nakeista ja ketsupista katkottuja sormia, kyntenä valkosipulin siivu jne. Niitä ei syönyt kukaan, oli niin ällöjä.



-tuija-

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Herringbone floor

Lattia on kodin suurin yhtenäinen pinta ja sen merkitys tunnelmaan, yleisilmeeseen ja muihin materiaaleihin on syytä ottaa huomioon valintaa tehdessä. Kun soppaan yhdistetään estetiikan lisäksi vielä hinta, kulutuskestävyys, materiali, asennustapa ja turvallisuus, alkaa mielikuva lattiasta hahmottua.





Tai sitten unohdat kakki edellämainitun ja annat sydämmen valita ja päädyt konkurssin ja avioeron uhallakin lattiaan, jota rakastat. On kaksi lattiatyyppiä, mitkä kauneudessaan saavat minut unohtamaan kaiken muun. Toinen on öljytty massiiviparkettilattia kalanruotoon ladottuna ja toinen on vanha kulunut lankkulattia. Viis siitä, että lankut elävät ja  rakoihin menee roskia tai siitä, että öljyttyä lattiaa pitää huoltoöljytä. Viis siitä, että samalla hinnalla olisi saanut muuta lattiaa kolminkertaiseen neliömäärään (pankkineitimme voi lopettaa lukemisen tähän). Katsokaa nyt näitäkin kuvia, voiko kauniimpaa olla? 





Lattian valinta oli myös arvokysymys. Massiiviparkettilattia tehdään käsityönä, uudet tuotteet ovat tehdasvalmisteisia. Meille oli tärkeää kunnioittaa vanhaa arkkitehtuuria ja talon henkeä.



Vanha lattia saa upean kontrastin ja jännitteen usista moderneista kalusteista.









Tykkäätkö vai mikä olisi sinun valintasi?

-tuija-

tiistai 23. lokakuuta 2012

walk- in-closet edistyy

Pikkuhiljaa pukeutumishuonekin kokee jonkin asteista edistymistä. Tahti on alkuajoista hidastunut niin, että talomme on valmis sitten, kun toisesta päästä saa aloittaa uudelleen. Mutta olkoon, pääasia on että silloin tällöin jotain sentään. Ja koska olen aika kyllästynyt valonpuutevalituksiin joka blogissa, sanon että nämä kuvat on tarkotuksella tälläisiä mössöjä.



Tänään sain paikoilleen meikkihuoneeseen taulun ja antiikkiliikkeestä ajat sitten ostetun hyllyn. Hyllyjä oli alunperin kaksi, toinen meni asiakasprojekiin ja toinen on pyörinyt nurkissa vailla tarkoitusta. No nyt löytyi paikka sillekkin, kiva niin.



Taustalla näkyvissä laatikoissa on alusvaatteet, sukat ja t-paidat sekä liikuntavaatteet ja farkut. Ja niin kun kuvassa näkyy, yksi lipastoista on ollut tammenvärinen ja hitaasti muuttumassa valkoiseksi. Tosi hitaasti.


Kulmakaapissa on kahdessa kerroksessa tankoja ja siellä on kaikki monenkirjavat vaatteet sekä suojassa katseilta, että pölyltä.




Ulosvedettävissä laatikoissa on päälimmäisenä pikkulaukut, sitten kellot, aurinkolasit ym. asusteet ja alimmaisessa kosmetiikkaa.



Hyllyllä laukkuja dustbageissä ja ilman.



Ja joka paikassa kenkiä, joku meillä hamstraa!!






Sellainen pukeutumishuone.

-tuija-

maanantai 22. lokakuuta 2012

Callunoita, Moussakaa ja keikauskakkua

Viikonloppu kului leppoisissa merkeissä, lähinnä ruokaa laitellen ja vähän pihahommia tehden. Mitään fiksua ja filmaattista sanotavaa ei juuri nyt tule mieleen, joten laitan tunnelmakuvia viikonlopusta sekä moussakan ohjeen, nam!




Poikkesimme lauantaina ruokaostoksille Aito kauppaan ja siellä ihastelimme kauniinvärisiä luomumunakoisoja. Niistä inspiroituneena päätimme kokata ruuaksi kreikkalaista moussakaa, mieheni herkkuruokaa. Munakoisojen lisäksi mukaan tarttui  luomusitruunoita, Rintalan luomutilan karitsan jauhelihaa sekä Kaskikansan raakamaitoa.



Jauheliha (500g) pääsi pannulle sipuleiden(2kpl), valkosipulin(2kynttä) ja öljyn kera. Ruskistuttuaan, se sai kylkeensä vielä tomaattimurskaa 2 purkkia, valkoviiniä pari desiä ja kanelia teelusikallisen. Maustettiin suolalla, pippurilla  ja kaikilla yrteillä mitä mieleen juolahti ja sitten keiteltiin kastiketta hiljalleen reilu puoli tuntia.





Sillä välin, kun kastike kiehui maukkaaksi, itketin kolme munakoisoa. Elikkä viipaloin ja ripottelin kiekoille suolaa. Suolan tarkoituksena on imeä munakoisosta kitkeryys. Tällä kertaa itketin niitä noin 20 minuuttia, jonka jälkeen kuivasin pinnalle nousseen nesteen talouspaperiin.



Öljyä pannulle ja kiekot saamaan vähän väriä.



Lado puolet munakoisokiekoista vuuan pohjalle, mausta suolalla ja kauho päälle puolet jauhelihatomaattikastikkeesta. Toista kerros munakoisoja ja sitten loppukastike.






Bechamel-kastikkeen valmistin iskemällä kattilaan nokareen voita (4rkl) ja perään vehnäjauhoja (3rkl), nopea kiehautus, muttei ruskistus. Sitten lorotin kattilaan puoli litraa Kaskikansan raakamaitoa ja annoin kiehahtaa miedolla lämmöllä. Lisäsin perään 2 desiä juustoraastetta (tällä kertaa voimakasta gruyere juustoa, ei luomua) ja maustoin muskotilla, suolalla ja pippurilla.
Mukaan valmiiseen kastikkeeseen vielä 1 kananmuna parantamaan koostumusta ja kippasin koko kastikkeen munakoiso-jauhelihahässäkän päälle.




Sitten uuniin 180 astetta ja noin 50 minuuttia. Anna Moussakan asettua uunista tulon jälkeen vartin verran ja sitten: istu ja nauti!!




Jälkiruuaksi tein Sikke Sumarin Tarte Tatin tortun, jonka ohjeen löydät täältä, klik.
Vaihdoin vain fariinisokerin luomuruokosokeriin ja kardemumman reilun kaupan vaniljajauheeseen, joka on muuten huippujen huippu. Jauhettua vaniljaa, ilman sokeria, siis täyttä tavaraa. Omenat olivat omasta puusta.







Lopuksi vielä pari kuva pihalta todisteeksi, että ihan vähän, sateen välissä, tehtiin muutakin kuin syötiin ;)






Mitenkäs teidän viikonloppu?

-tuija-