lauantai 30. kesäkuuta 2012

Monitoimitila

"Mielikuvasisustushankintapianon" (kts. edellinen postaus) lisäksi kirjastosta löytyy seuraavanlaisia toimintoja ja huonekaluja. Valkoiset kirjakaapistot ovat Iskun Vellamo-sarjaa. Samankaltaisia modulikaapistoja myy mm. Boknäs, josta tämäkin kaapisto lienee saanut vaikutteensa.

kaapin päällä majailevat ystävykset sorsa, pöllö ja näätä(??)

Kaksi valkoista nojatuolia Ikeasta. Tuoleissa hyvää ovat irroitettavat, vesipestävät päälliset, huonoa istuintyyny, jonka asentoa saa olla korjaamassa alvariinsa. Se valuu istuessa ikävästi alaspäin, lievästi ärsyttävää. Howard-tuolit ovat siis toivelistalla, mutta ovathan nämä hintansa haukkuneet ehdottomasti. Lukuvalona klassikko Artemiden Tolomeo micro jalkavalaisin, huippu! Täysin säädeltävä, painava jalkaosa, moderni ja ajaton muotoilu, tykkään. Kattovaloina valaisinkiskot lamppuineen sekä pöydän päällä roikkuvat vanhat pallovalaisimet. Ovat hankittu joskus Kodin 1:stä.




Edellisessä postauksessa mainittujen Bert-kirjojen lisäksi meillä näemmä luetaan muotia, laitetaan vaan ruokaa ja juodaan viiniä (ruokakirjoja, viinikirjoja). Mutta se, ettette näe sivistyneitä klassikoita hyllyssä, johtuu siitä että ne ovat yöpöydillämme lukemisen alla :D

Alla olevassa kuvassa näkyvä rahi on oma tekele vuosien takaa.

Kirjastosta on kulku mm. työhuoneeseeni

Nojatuolien välissä oleva pöytä on irlantilaisen arkkitehdin ja modernismin äidiksikin kutsutun  Eileen Grayn säädettävä E1027 pöytä. Pöydän nimestä kerrotaan tarinaa, että E tulee suunnittelijan etunimestä Eileen ja numero 10 tarkoittaa aakkosten kymmenettä kirjainta J:tä ja 2 toista eli B:tä Kirjaimet olivat Eileen rakastajan,  romanialaisen  arkkitehti ja journalisti Jean Bodovici nimikirjaimet. Viimeinen 7 vastaa taas seitsemättä kirjainta elikkä G:tä, joka tarkoittaa suunnittelijan sukunimeä Greytä. How romantic...





Nojatuoleja vastapäätä on se  kuuluisa piano ja jotta kaikki musiikin ja pianojen päälle ymmärtävät saisivat sydämmen tykytyksiä, myös televisio.  Television paikka oli alunperinkin suunniteltu seinälle ja sitä varten myös sähkövetoja tehdessä asennettiin seinälle tv:n antennipistoke. Ja vaikka piano valtasikin paikan, päätettiin tv kuitenkin asentaa. (sitä on käytetty hiukan pianoa enemmän). Asiakkaitteni käydessä toimistollani, otan heidät vastaan kirjastossa ja  voin tarvittaessa esitellä suunnitelman näytön sijasta isolla tv ruudulla. Katsomme televisiota myös  itse usein iltaisin mielummin kirjastossa, kuin olohuoneessa. Vanhemman poikamme huone sijaitsee varsinaisen olohuoneen vieressä ja hän tyttöystävineen tai kavereineen, voi silloin vallata olkkarin. Katselukulma ei todellakaan ole kaikkein ergonomisin noustessaan noin ylös, mutta toissijaisena katselupaikkana se vielä menee.






Makuuhuoneesta kuvattu näkymä. Oikealla pilkottaa portaat joista on liimattua muovimattoa yritetty kaapia irti jopa usean opiskelijankin toimesta. Täytynee vaihtaa kokonaan tammilankut, niin sitkeässä matto on.




Sellaista tällä kertaa.


torstai 28. kesäkuuta 2012

piano


Tiesittekö, että suuretkin hankinnat kuten asunto, ostetaan tunteella ja jälkikäteen ostoa perustellaan järjellä. Tätä tunteisiin ja mielikuviin vetoamista hyödynnetään taitavasti mm. asuntojen stailaamisessa.  Myös sisustettaessa kotia voi käydä niin, että valintoja määrää enemmän tietynlainen mielikuva halutusta elämästä, kuin tilan todellinen käyttötarve. Moniko on valinnut avokeittiön, perustellen kuinka ihanaa on kokata ystäväporukalle heidän istuessa pöydän ääressä samassa tilassa ja moniko takkahuonetta sisustaessaan, näkee itsensä oman kullan kainalossa takan edessä viinilasi kädessä? Moniko? Käsi ylös!!
Suunnittelijana minun pitäisi pystyä  erottamaan nämä kaksi asiaa toisistaan. Välillä kuitenkin huomaan, että  oman kodin ollessa kyseessä, määrää tunne myös minua. Talomme ensimmäinen osa on rakennettu -34 ja pitkänmallinen laajennusosa vuonna -58. Nämä kaksi osaa ovat eri lattiakorossa siten, että uusi osa on kaksi porrasaskelmaa alempana. Tämä laajennuksen ensimmäinen huone on tila, minkä läpi kuljetaan sekä työhuoneeseeni, että makuuhuoneeseemme. Koska tila on ns. läpikulkutila, jota ei voi rauhoittaa kenenkään makuuhuoneeksi, suunnittelin tilaan kirjaston. Seinien viereen tulisivat lasiovelliset kirjakaapit ja pari nojatuolia, lukulamppu jne. Tässä vaiheessa astui mielikuvaelämä peliin ja suuri ahaa  nosti päätään. Piano!! Tila tarvitsee pianon. Näin jo kuinka sormeni lentäisivät koskettimilla, kun soittaisin läpi Bachin konserttoja (vai mitä ne ovat?) Ja kuinka heleästi soisivat perheenjäsenten äänet, kun he laulaisivat joululauluja aattona minun säestäessä heitä. Turha kai sanoa, etten osaa soittaa, kun hieman alkua "Enkeli taivaan" kappaleesta ja senkin  yhdellä sormella. Puhumattakaan siitä, että saisin ylipäätänsä ketään meillä laulamaan joululauluja. Mutta ei. Järki sikseen ja piano olisi saatava.


piano täältä


Niin fiksu sentään olin, etten uutta pianoa lähtenyt ostamaan, vaan aloin metsästämään käytettyä pianoa. Musta ja vanhannäköinen, siinä tärkeimmät kriteerit. Lopulta sai ostettua Huutonetistä vanhan upean Schneider & Sohn pianon. Sovimme myyjän kanssa, että kuljetus pianolle tapahtuisi vasta siinä vaihessa, kun asuisimme jo uudessa kodissa. Olisi turha kuljetuttaa ja siirtää painavaa pianoa moneen eri otteeseen. Mutta kuten remontissa on tapana, viivästyi sen suhteen meilläkin moni asia. Mosaiikilattian teko oli  parhaillaan menossa, kun sain soiton kuljetusliikkeeltä, että piano olisi tulossa. Lattiantekijämme oli erittäin ammattiylpeä ja varjeli lattiaa haukansilmällään. Usein hän opasti meitä, miten lattian kanssa tulisi elää ja jätti paikalle lappuja, missä kielsi astumasta lattialle, ennen kuin se olisi valmis ja öljy täysin kuivunut. Hän myös tarkasti paikalle tullessaan, mitä jälkiä me mahdollisesti olimme saaneet aikaan hänen poissaollessaan. Älkää käsittäkö väärin, mielestäni parhaat ammattilaiset suhtautuvat työhönsä juuri näin intohimoisesti ja hänen työnsä jälki oli juuri niin ensiluokkaista, kun olettaa saattaakin. Mutta voitte kuvitella mikä hiki pakkasi päälleni, kun kuulin pianon olevan tulossa ja minun piti siitä lattiantekijälle kertoa. Piano tulisi kuljettaa läpi uuden lattian, mitä hän juuri työsti loppuun. Hieman rauhoituttuaan, antoi hän silmiään pyöritellen viimein luvan, mutta  muistutteli asiasta jälkikäteen useaan otteeseen :)




Tässä hän nyt on! Ihana pianoni. Kerran olen kannen avannut ja kahta kosketinta kokeillut. Mutta mielessä välkkyy se tuleva Joulu. Joten varokaa mies ja lapset, onko "Jo Joulu joutui" hallussa?





Kirjakaappien päällä täytettyjä eläimiä, jotka ovat kuuluneet edesmenneelle isälleni. Ne eivät edusta puhtaasti omaa sisustusmakuani, mutta tunnearvo niillä on sanoinkuvaamaton ja siksi niillä on aina paikka meillä. Ja kuten huomaattekin,  meillä ollaan sivistyneitä ja kirjakaapistamme löytyvät mm. kaikki Bert- kirjat ;)

Lisää kirjastokuvia tulossa myöhemmin  omassa postauksessaan. 
Onko teillä mielikuvahankintoja ja -sisustuksia? Palan halusta kuulla niitä. Pistäkää itsenne likoon ja jakakaa onnistuneet ja pieleen menneetkin hankinnat kommenttilaatikossa.

-tuija-

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Vessa-asialla



Kun vuoden verran talossa pyörii timpuria, putkaria, sähkäriä  ja muita urakoitsijoita, karisee turhat ulkonäköpaineet aika nopeasti. Ensimmäiset kuukaudet sitä pisti kellon soimaan, suihkutti, meikkasi, kampasi ja harjasi itsensä kuntoon. Sen jälkeen istutti itsensä sivistyneesti kahvikupin kera koneen ääreen, aloitti työn ja kun työmiehet saapuivat, oli sen näköinen kun aina heräisi näin suittuna.  Mutta kuten pitkässä suhteessa usein käy, karisee turha kainous ja yrittäminen melko nopeasti. Viimeiset itsekunnioituksen rippeet katosivat siinä vaiheessa,  kun vessamme ovi poistettiin (en enää edes muista miksi)  ja vessassa piti yrittää käydä vain työmiesten tauoilla. Mutta kuten arvata saattaa, välillä ei taukoja voinut odottaa ja silloin piti pokkana huudella:" Anteeksi, katsoisitko muualle, menen nyt pissalle. Laittaisitko myös sormet korviisi tai poraa vaikka jotain." Kun ovi vihdoin saatiin paikalleen, ei vessassa ollut sähköjä vielä pitkään aikaan. Taskulampun valossa hoidettiin vessatoimia pitkään, mikä ei tietysti minua haitannut, mutta ehkä noita miespuolisia asukkaita sitäkin  enemmän. Mutta pytty oli, ihan uusi ja hieno. Asennettuna kahden  puupalkin varaan, koska lattia ei ollut valmis. Piti opetella istumaan ihan suorassa ja karateharjoituksia ei kannattanut tehdä samalla, sen verran horjuva rakennelma oli.  Luulen, että suurin osa kaupungin  rakennusurakoitsijoista ei tunnistaisi minua kovin laitettuna. Sen verran usein olen vedellyt ympäriinsä, tukka pystyssä, yöpaidassa tai kylpytakissa juuri heränneenä.



Mutta kuten alustuksesta kaikki jo päättelivätkin,  nyt mielen piristykseksi VESSAKUVIA...


Sama tutuksi tullut pura-rakenna-uudelleen-kuvio toistui myös tässä tilassa. Vessa muistuttaa kuvissa suurta kissavessaa puruineen. Ihan niin huonosti ei käynyt, että olisi kertaakaan pitänyt yrittää pissata suoraan tuohon viemärireikään ;)





Välttelen yleensä trendikalusteita tai juttuja, mitä on kaikki sisustuslehdet ja -ohjelmat täynnä. Valkoinen fasettireunainen metrolaatta oli kuitenkin sellainen laatta, mitä halusin käyttää silläkin uhalla, että sitä näkyy joka puolella. Kyseistä laattaa meillä oli jo vanhan kotimme keittiön välitilassa ja koska edelleen rakastan sitä palavasti, päätin ettei sen trendikkyys saa olla käytön esteenä. Lisäksi laattaa käytettiin yleisesti art deco tyylisissä sisustuksissa, joten se oli käytännössä ainut oikea valinta meille. Laattaa sanotaan metrolaataksi, koska sitä käytettiin  Pariisin ensimmäisellä metrolinjalla,  sellaisen valmistuttua 1900- luvun alussa. Sen jälkeen se on tullut tutuksi melkein kaikkien metroasemien laattana.

Lattialaattana valkoinen Octago, mustilla kulmapaloilla.







Hanana on Hansgrohen Axor Citterio. Sen kulmikas muoto viehättää erillaisuudellaan. Toinen kiva yksityiskohta on valokatkaisijan lasinen peitelevy, joka viimeistelee tyylin.  Pyyhetanko ja -rengas ovat Smedbon Villa sarjaa.





Kaapistot ovat Ikeasta ja pallovalaisin oli talossa alunperinkin. Se sopii kokonaisuuteen paremmin kuin yksikään uusi katselemani.




Kaikki pyyhetangot ja muut tarvikkeet eivät ole kuvissa vielä paikoillaan.




Ja täytynee nyt erikseen mainita, että laatoitustyöt ovat allekirjoittaneen käsialaa ;)

-tuija-

Keltainen pukukaappi

Kuten aiemmin olen kertonutkin, toimi talomme 80-luvulla sähkölaitoksen virastona. Alakerassa arkiston ja varaston lisäksi, oli omat sosiaalitilat sekä naisille että miehille. Kiinteistön ollessa vielä myynnissä, kävimme tietenkin muutamaan kertaan tutkimassa talon kuntoa ja mm. valokuvaamassa paikkoja. Jo silloin pisti silmääni toisessa pukuhuoneessa oleva kirkkaankeltainen pukukaappi/lokerikko.

charming, isn't it

Kaappi oli niin kirkuvan keltainen, että se herätti oitis mielenkiintoni ja haasteen saada se sopimaan myös tulevaan kotiimme. Ystävät jotka eivät tienneet ajatuksistani, osoittelivat kaappia naureskellen: "Tuon tietysti haluat säästää". Ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun kerroin näin myös tekeväni. No nyt se sitten sekosi täydellisesti, ajatteli varmasti moni heistä.

Koska vanhempi poika tyrmäsi ajatuksen kaapista huoneessaan välittömästi, käännyin seuraavan uhrin puoleen. Hän olikin helpommin lahjottavissa suostuvaisempi asialle.  Näin sai siis alkunsa  nuoremman pojan huoneen sisustus.  Lähtökohta on alla näkyvissä. Surullinen movimatto lattiassa, valkoiseksi maalatut lastulevyt sekä sähkökoteloinnit seinissä. Lisäksi huoneeseen oli jätetty tuollainen valkoinen koroke, ilmeisesti patsaan tms. jalusta.





Täältäkin aukaistiin ensin  lattia. Saman operaation oli tehnyt joku muukin aiemmin päätellen villasta, jota oli laitettu kutterinpurun päälle  lattiaan. Vanhat lankut otettiin täältäkin talteen ja myöhemmin kaikki lankut asennettiin uudelleen makuuhuoneisiin. Lankut maalattiin kaikissa makuuhuoneissa Betoluxilla valkoiseksi.


 Kaikki seinät ja katot levytettiin uudelleen, maalattiin valkoiseksi ja päätyseinä sai tapetikseen dramaattisen mustavalkoraidallisen tapetin. Jotta kirkas keltainen pääsisi oikeuksiinsa, vaatii se ympärilleen reippaita kontrasteja.





 Huoneessa on 120cm vuode ja runsaasti säilytystilaa kiiltovalkoisissa kaapeissa.




Tässä iltahämärässä otettuja kuvia, joissa tunnelma on pehmeämpi.





Vanha talonpoikainen uusrenessanssilipasto oli jo vanhassa kodissamme, samoin lipaston päällä oleva TuplaKupla valaisin. Pidän vanhan ja uuden yhdistämisestä, sen synnyttämä kerroksellisuus viehättää minua. Lipaston päällä on maalaamani taulu perheemme edesmenneestä Louis kissasta. Vanhassa kodissamme  tarvittiin taulu peittämään valtavaa sähkökaappia ja kuva sai silloin alkunsa. Mikään taiteilija en todellakaan ole. Huoneissa missä alaslaskettuja riippuvalaisimia ei ole käytetty, on hyödynnetty taidetalon aikaiset valaisinkiskot valaisimineen.






Pala talon historiaa kulkee siis edelleen mukanamme.


-tuija-

lauantai 23. kesäkuuta 2012

keittiösuunnittelua vol. 2

Jatketaan keittiösuunnittelun parissa vielä toisen postauksen ajan. Tässä alla olevassa kuvassa näette paremmin saarekeseinän toimintoja. Alla on siis liitutaulumaalilla maalattu kipsilevyseinä. Seinä on se on rakennettu niin syväksi, että sen sisällä mahtuu kulkemaan alakerran wc:n tuuletusputki. Koska syvyyttä ja tyhjää tilaa kerran jäi seinän sisään, hyödynsin sen suunnittelemalla syvennyksen, jossa on pistorasia. Nyt siellä on hyvä tila  paahtimelle ym. keittiötavaroille. Seinään asennettiin myös tv-antenni ja pistoke. Pieni tv palvelee nyt tarvittaessa kokkia. Tykkään itse kuunnella radioita tv:n radiokanavien kautta ja näin ei erillistä radioita tarvitse tietysti sijoittaa mihinkään.




Tässä esiin nostettuna lieden takana liesituuletin sekä teleskooppipistorasia.



Ja tässä koko saareke kolmen metrin pituudessaan.





Kaappiseinän toimintoja säilytystilan lisäksi ovat mikro (ylin), uuni (alempi), kahviautomaatti sekä jääkaappi pakastimella sekä viinikaapilla. Tyhjä kolo kahvikoneen alapuolella on tarkoitettu lämpölaatikolle, jonka hankinta on vielä vaiheessa.




Edellisen kotimme keittiöremontissa haksahdimme Siemensin kahviautomaattiin, joka nappia painamalla jauhaa haluamasi kahvilaadun pavut, ottaa veden ja puristaa sen kuppiin  19 baarin paineella. Kahviksi voit valita espresson, latte macchiatton, cappuccinon tai normaalin kahvin. Valitessasi kahvin mihin tulee maitoa, kone annostelee, lämmittää ja vaahdottaa myös maidon. Maito säilytetään tuossa kylmäastiassa, mihin kulkee tuo letku. Astia säilytetään jääkaapissa muulloin, mutta siis käytön ajaksi asetetaan tuohon tasolle. Astia on ns. kylmäastia, joten jonkin aikaakin voi maitoa tuossa pitää, eikä välttämättä heti tarvitse nostaa takaisin jääkaappiin. Teetä haluavat saavat koneestä lämpimän veden ja kaakaoihmiset lämpimän maidon. Voit myös valita miten ison juoman otat tai miten vahvaa kahvia haluat ja kone annostelee vedet ja pavut sen mukaan.


kuva Siemens


Keraan tuohon kahvikoneeseen ja sen loistavaan kahviin tottuneena, olisin ennemmin uudessa keittiössä luopunut vaikka astianpesukoneesta uunista kuin tuosta. Kahvi on vaan niin eri luokkaa, kuin normaali suodatinkahvi. Kahvin pintaan tulee upea crema ja koska koneessa ei käytetä suodatinta, jää kahviin sen oma rasva, mikä tekee juomasta niin täyteläisen.

Lämpölaatikko, mikä os siis vielä hankinnan alla, on toinen hyvä apuri paljon kokkaavalle. Jotkut säilyttävät siellä espressokuppeja, jotta pieni juoma ei jäähtyisi kylmään kuppiin laskettaessa. Itse käytin sitä (meillä siis oli sellainen jo vanhassa asunnossa) lämmittämään lautasia (jos teen annokset valmiiksi), pitämään ruokaa lämpimänä (jos syöjä viipyy tai pihvit vetäytyivät), sulatin sillä pakasteita tai suklaata ym. Laatikko on todella monikäyttöinen. Hmm...täytyykin pistää hakuun taas.






Äärimmäisenä oikealla on AEG jääkaappi/pakastinkaappi/viinikaappi kokonaisuus. Pakastin ja jääkaappi ovat ns. non frost malleja, jolloin ne eivät kerää jäätä ja näin ollen niitä ei tarvitse sulattaa koskaan. Viinikaappiin mahtuu enimmillään 39 pulloa viiniä. Meillä ei tosin pääse niitä niin kerääntymään, että ahdasta olisi tullut ;)  Tosin nyt täytyy kehua ystäviä, koska tupari/synttärijuhlien ansiosta kaapissa majailee viittä eri shamppanjaa, useita kuohuviinejä sekä suuri määrä laadukkaita viinejä. Viinikaapin lämpötila on säädettävissä +6-16 asteen välillä. Jos saisin toivoa jotain lisää, niin haluaisin, että kaapin eri osia voisi säätää eri lämpötiloihin. Oma lämpö punaviineille ja oma valkkareille. Lisäksi pakastinkaappi on todella vaatimattoman kokoinen. Sinne ei kannata yrittää säilöä talven marjoja, vaan niitä varten tarvittaisiin toinen pakastin.



kuva AEG








Säilytystilaa seinällä on kattoon saakka. Ylhäällä säilytytään harvemmin tarvittavia astioita. Toinen kaappi vasemmalta on 40 senttinen apteekkikaappi, joka haukkaa sisäänsä kaikki kuiva-aineet. Se on kätevä, koska saat koko kaapin sisällön kerralla ulos ja kaapin perukoille ei pääse hautautumaan mitään.


Apteekkarin kaappi sopii hyvin keittiön kapeisiin väleihin
kuva täältä



Osa kaapeista pitää sisällään erilliset ulosvedettävät hyllyt, jolloin alimmaisten kaappien sisältöä tarvittaessa,  ei tarvitse kontallaan pyllistellä niitä. Alla kuva koko keittiöstä. Tälläistä tällä kertaa. Keskustelen kommenttilaatikossa mielelläni keittiöasioista.






-tuija-

torstai 21. kesäkuuta 2012

Keittiösuunnittelua vol1.

Keittiön ja märkätilojen neliöt ovat asunnon kalleimmat, joten niiden suunnitteluun kannattaa panostaa hetki jos toinenkin. Lähtiessänne suunnittelemaan uutta keittiötä, tärkeintä on miettiä eri toimintontoja ja niiden sijoituksia. Mitä keittiössä tehdään, valmistetaanko monen ruokalajin illallisia isolle joukolle, vai syödäänkö siellä vain nopeasti aamupala. Montako kokkia keittiössä häärää ja mihin laitteisiin halutaan sijoittaa ja kuinka paljon säilytystilaa tarvitaan. Mitä pienempi keittiö, sitä tärkeämpää on käyttää aikaa suunnitteluun ja eri toimintojen sijoittamiseen. Pintamateriaaleja valittaessa, tulisi niiden kestävyys ja käytettävyys olla ihan yhtä tärkeässä roolissa kuin ulkonäkökin.  Miten lastulevy poikkeaa mdf-levystä, mitä eroja on kalvo-ovella ja maalatulla ovella, mitkä ovat  eri tasomateriaalien kestävyydet, hoitosuositukset, hyvät ja huonot puolet jne. 

Seuraavassa valotan oman keittiömme suunnitteluprosessia ja valintoja joihin päädyttiin. Keittiön paikka oli alusta lähtien selvä.  Vanha keittiö sijaitsi keskeisellä paikalla yläkerrassa (täällä näet uuden ja vanhan pohjan)     ja siihen samaiseen paikkaan tulisi uusikin sijoittumaan. Erona vanhaan olisi se, että uusi keittiö keskittyisi saarekkeen ympärille ja olisi avomallinen, vanhan ollessa suljetussa tilassa seinien ympäröimänä.  Toiminnot sijoittuisivat yhdelle kaappiseinustalle ja isolle kolmimetriselle saarekkeelle.

Alla olevassa kuvassa näette vanhan keittiön, josta oli ovi edellisen postauksen erkkeriin.



Ja toisesta suunnasta. Erkkeristä katsottuna eteisen suuntaan. 


 Koska kaappiseinä olisi kiinni ylös asti ilman tasoa, tulisi liesi ja allas sijoittumaan saarekkeeseen.Vesi- ja viemäröinti pysyisi siis samoissa kohdin kuin aiemminkin. Toki jos suunnitelma olisi vaatinut niiden siirtoa, olisi se ollut helppoa, koska lattiat kuitenkin aukaistaisiin kaikki. Nytkin vesi- ja viemäriputket uusittiin kaikki ja vastakkaisella seinälle vedettiin uusi putkiveto. Tämä tehtiin varmuuden vuoksi, jos kaappiseinustalle sijoittuvat kylmälaitteet joskus olisivat esim. jääpalakoneelliset. Nyt emme sellaisia valinneet, mutta olisi ollut tyhmää jättää varaus tekemättä lattioiden ollessa auki.

Liedeksi valitsimme Siemensin 900 leveän induktiotason. Saman valmistajan induktiotasoon olimme olleet tyytyväisiä jo edellisessä asunnossamme, mutta nyt valitsimme normaalin 600 tason sijaan 900 leveän mallin. Meillä tykätään laittaa ruokaa ja usein liedellä kiehuukin monta kattilaa ja pataa samaan aikaan. 




Koska liesi sijoittuisi saarekkeeseen ja tason yläpuolelle olin suunnitellut valaisimiksi kolmea Artekin A110 riippuvalaisinta, en halunnut liesituulettimeksi katosta riippuvaa mallia. Siten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tasosta ylönouseva malli. Valitsin Elican mallin, mustalla lasilla. Kuvassa on eri valmistajan malli, mutta samannäköinen kuin Elica.






A110 valaisin


Altaaksi valikoitui Smegin VSTQ722 iso  ja syvä altas. Kahta erillistä allasta en halunnut, mutta yhdelläkään  emme pärjäisi. Siksi valitsimme karjanjuottokaukalon kokoisen Smegin;)
Syvyytensä ansiosta likaiset ruuanvalmistusastiat  saa piiloon altaaseen ruokailun ajaksi ja tarvittaessa kookkaassa altaassa mahtuu pesemään pellejä, ämpäreitä ja isoja tarjoiluastioita. Allas on altakiinnitettävä, joten roskat saa pyyhkäistyä tasolta altaaseen helposti ilman että sen reunan alle kerääntyy likaa ja roskia.  Tykkään kyseisestä altaasta ihan hurjasti.

SMEG VSTQ722 - Konelux



Tason pistorasiat ovat Savo Evolino port Basic teleskooppipistorasioita, jotka nousevat tasosta ylös käytön ajaksi, mutta painuvat alas piiloon kun niitä ei käytetä.



Samaiseen saarekkeeseen sijoitettiin myös integroitu astianpesukone, mallia Siemens. Integroitu tarkoittaa kalusteoven taakse peittyvää mallia, jolloin näkyviin jää vain metallinen etupaneeli tai niinkuin meillä, ei mitään. Säätönappulat ovat kannen yläosassa ja piilossa oven ollessa kiinni.




Säilytystilaksi valitsin paljon isoja laatikoita ja ovimateriaaliksi kiiltävän valkoisen mdf kalvo-oven. Tässä materiaalissa sormenjäljet näkyvät kyllä helposti, mutta toisaalta ovet on äärimmäisen helppo ja nopea  pyyhkäistä puhtaaksi nihkeällä mikrokuituliinalla. Likaakerääviä  ja hankalasti puhdistettavia vetimiä en halunnut, vaan oviin tuli sormiurat. Lisäksi keittiön ikä näkyy helpoiten vetimissä, joten nyt suorat linjakkaat ovet kestävät myös ulkonäöllisesti aikaa. Taso materiaaliksi valitsin mustan, kiiltävän Ylämaan graniitin kivitason. Siinä näkyy pöly hyvin ja sitä saa olla pyyhkimässä alvariinsa, mutta siitä huolimatta halusin sen. Vanhan kotimme keittiössä oli täysin valkoinen kivikomposiitti. Se oli myös ihana ja siinä ei näkynyt pöly, mutta kaikki muu lika senkin edestä. Joten kaikkea ei saa, ellei valitse kirjavaa tasopintaa ;)


Saareke päättyy mustalla liitutaulumaalilla maalattuun seinään. Samaiselle seinälle asennettiin tv-antennipistoke ja  siihen pieni televisio, josta voi seurata aamu-uutisia tai kokatessa vaikka saippuaoopperaa. Alas seinälle tehtiin syvennys, mihin sijoittuivat leivänpaahdin sekä vedenhapotuskone. Näin koneet ovat poissa tasolta. Seinään asennettiin  myös tanko ja Ikean yrttiruukut. 



Koska postaus on jo kilometrin mittainen, jaan tämän keittiökokonaisuuden kahteen osaan. Laitan lisää informatiivisempia valmiskuvia ja kerron kaappiseinän kokoonpanosta paremmin seuraavassa postauksessa. Millainen on/olisi teidän unelmakeittiö?




-tuija-