keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Alakerta

Alakerran pohjan kanssa askartelin hieman pidempään, ennen kuin se asettui kohdilleen. Alakertaan oli sijoitettu kahdet sosiaalitilat, yksi naisille ja yksi miehille sekä arkisto, jossa säilytettiin karttoja vanhoissa isoissa pakastinarkuissa(!)
Talossa on alunperin ollut öljykeskuslämmitys ja siitä muistona oli vanha hormisto toisen pukuhuoneen nurkassa. Myöhemmin lämmitys oli muuttunut suoraksi sähköksi ja sen tiimoilta talossa oli kymmeniä erillaisia sähköpattereita. 






vanha alakerran pohja


























Tämä kuva on otettu arkiston suunnalta kohti kaareva seinäisen pukuhuoneen ikkunoita.






Tässä kuvassa toista pukuhuonetta on jo alettu purkaa ja seinä kaadettu suihkutilan sekä pukkarin välistä.




 Sijoitin alakerran toiminnot siten, että sauna sijoittuu vanhaan arkistoon ja suihku porealtaineen kaarevaan tilaan. Wc sijoittuu vanhan eteisen paikalle ja kodinhoitohuone sen taakse. Pyöritin pohjaa kauan, lähinnä siksi, että halusin hyödyntää kaikki vanhat viemärit ja vesipisteet. Kun pohja asettui viimein paikalleen, olo oli kuin voittajalla. Kaikki putkivedot ja viemärit saatiin hyödynnettyä. Ainoat uudet vedot tulivat uuteen vessaan ja nekin saatiin vedettyä suihkuhuoneen puolelta. Koska saunalle varattu arkisto oli aika hulpean kokoinen rakennettiin yksi uusi valeseinä pienentämään saunaa. Tämän valeseinän sisälle saatiinkin näppärästi piiloon johdotuksia, ilmastointiputkia sekä saunan  lasimurskaseinän vaatima projektori. Sauna on edelleen melkoisen suuri, mutta mahtuupa lauteilla makaamaan sitten koko pituudeltaan.



uusi pohjapiirros


tiistai 29. toukokuuta 2012

Seinää kaatuu

 Koska suunnitelmat pohjista olivat valmiit jo hyvissä ajoin, ensimmäiset seinät alkoivat kaatua pian avainten saamisen jälkeen.




Oli mahtava nähdä miten tila avartui ja saatiin upea maisema avattua silmien eteen jo heti ulko-ovelta katsoen.





Myös vanha keittiö sai kyytiä.



Vanhojen seinärakenteiden alta paljastui yksi vanha ikkunanpaikka sekä kaksi vanhaa peiliovea. Mikä onni, että ne olivat säilyneet siellä, eikä niitä ollut roudattu kaatopaikalle.




-tuija-

Pohjan parissa

Olimme jo hyvissä ajoin ennen kauppoja  lehti-ilmoituksen nähtyämme, käyneet rakennusvalvonnassa tilaamassa  kaikki vanhat piirustukset talosta. Pohja on muuttunut vuosien varrella melkoisesti, eikä vähiten viisikymmentä-luvulla, jolloin vanhan pääosan kylkeen rakennettiin lisäsiipi.
Nykyinen myynnin hetkellä vallinnut pohjaratkaisu oli -80 luvulta, jolloin kiinteistössä sijaitsi sähkölaitoksen virastot. Myöhempi taidetaloprojekti oli tuonut mukanaan ainoastaan taulut sekä julmetun määrän valaisinkiskoja sekä -spotteja. Valaisimet olivat jätetty paikalleen, taulut eivät, höh.

valitettavan vaalea kuva vanhasta pohjasta
Yläkerran pohja asettui paikalleen pienin(?) viilauksin. Suurin ongelma oli upean näköalan jääminen vain lähes kolmen ikkunan varaan. Lisäksi huonejako vanhan osan keskellä oli todella sokkeloinen. Halusimme näkymän Kaupunginlahdelle avautuvan heti sisään astuttaessa ja keittiön sijoittuvan kaiken keskelle. Keskeltä vanhaa osaa poistettiin seiniä, joista osa oli kantavia. Kaikkien purettujen seinien kohdalle asennettiin rakennesuunnittelijan ohjeistuksella vaakasuuntaiset liimapuupalkit, jotka tuettiin neljällä pilarilla. Näistä kolme jäi lopullisesti näkyviin. Mitä ei voi piilottaa, sitä korostetaan, kuuluu vanha sääntö ja siten pilarit loppukädessä maalattiin mustaksi. Nyt ne sopivatkin tilaan aika mukavasti. Yksi seinä myös lisättiin tuulikaapista oikealle, jolloin saatiin sisääntulon yhteyteen eteinen. Muuten suljettiin muutama ylimääräinen oviaukko ja tehtiin yksi uusi.

uusi pohja


Pahoittelen vaaleita pohjakuvia, toivottavasti saatte selvää edes hieman. Vasemmalle jäävään lisäsiipeen jäävät työhuoneeni sekä kirjasto, joka toimii myös asiakastilana silloin kun he tulevat käymään toimistolleni. Kirjasto asettui tilaan, jonka käyttö muuna tilana esim. makuuhuoneena olisi ollut epäkäytännöllistä monen oven ja läpikulkujen takia. Nyt tilassa on kirjojen lisäksi piano ja tv. Oviaukko ja kulku työhuoneestani makuuhuoneeseen suljettiin. Myös oviaukko  kirjastosta pukeutumishuoneeseen sai saman kohtalon.
Toisen puolen länsisiivestä (ihan pakko käyttää nimitystä länsisiipi, kuulostaa hulpealta) valtaavat makuuhuone sekä pukeutumishuoneemme vesipisteineen. Makkarin ja pukkarin väliin asennettiin vanhat pariovet ja vanha kirjaston puolelle jäävä vaateuhuone avattiin pukeutumishuoneeseen ja sinne tuli vesipiste. Putkivedot olivat vaatehuoneessa valmiina. Huone on toiminut wc;nä silloin, kun lisäsiipi on ollut vuokralla erillisenä asuntona kuusikymmentä luvulla. Valitettavasti wc:n viemärit olivat tukittu betonilla emmekä niitä lähteneet uudelleen vetämään. Nyt siis huone toimii meikkaustilana.

Vanhaan osaan sijoittuvat poikiemme huoneet, tv-huone, joka sijoittuu eteisen oikealle puolelle sekä keittiö ruokailuineen ja isot oleskelutilat.

Näin yläkerta asettui melko kivuttomasti paikalleen. Alakerta aiheutti enemmän pohdintaa, mutta siitä lisää myöhemmin.


-tuija-

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Avaimet käteen

Ennen kuin kauppa oli selvä, tarvittiin monta tuskaista viikkoa odottelua. Oli valitusaikaa ja valitusajan valitusaikaa. Notkuin rakennusvalvonnan tiskillä ja terrorisoin heitä puhelimitse niin että, kauppakirjoja allekirjoittaessamme, he taisivat olla helpottuneempia kuin minä. Vihdoin olivat avaimet kädessämme.

Talo oli tuttu entuudestaan. Olimme monet kerrat käyneet talossa taidenäyttelyssä (rullamitta takataskussa) ihailemassa tauluja (mittailemassa sohvan paikkaa). Vaikka talo tuli myös tutkittua läpikotaisin ennen tarjoushinnan päättämistä, oli ilmassa omanlaisensa tunnelmaa, kun ensi kertaa astuimme MEIDÄN taloomme.

Ja tältä se näytti:

sisään tullessa näkymä tyssäsi keittiön seinään
alakertaan johtavat portaat

keittiö

alakerran pukuhuoneen suihku

alkuperäiset pinnat olivat hautautuneet muovikerrosten alle ja
sähköpattereita oli kaikenkaikkiaan viitisenkymmentä


alakerran kartta-arkisto pakastimineen


Ihana, eikö totta.  Ai ei, minusta oli. Näin jo valmiin talon silmissäni.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kaupunginhallituksen esityslista 14.03.2011



Seitsemän jätettyä tarjousta, joukossa yksi meidän.  Skrollaan sivua alaspäin ja luen tekstiä ääneen. Jännitys saa aikaan sen, etten ymmärrä lukemaani. Valtuusto esittää taidetalon myyntiä...luen nimemme ääneen. Henki salpautuu, luen nimen uudelleen, nostan katseen näytöltä ja luen uudelleen. En edelleenkään ymmärrä lukemaani vaan kysyn mieheltäni, mitä tässä sanotaan? Tarkoittaako tämä sitä, että  olemme saamassa ostaa talon? Tuijotamme molemmat epäuskoisena toisiamme, nyt pitäisi korkata skumppa, mutta sitä emme todellakaan tee. Uskallamme tuskin hengittää, ettei taika raukea.


Vakka-Suomen Sanomat 27.09.2010

Taidetalo Ars Aarras menossa myyntiin


Uutiskuva:...
Uusikaupunki haluaa päästä eroon Kaupunginlahden rannalla sijaitsevasta taidetalo Ars Aarraksesta. Asiaa on käsitelty tilatyöryhmässä. Mitään päätöksiä ei tehdä ennen kuin taidekokoelmalle löydetään uusi sijoituspaikka, sanoo kaupunginjohtaja Kari Koski.
– Tilan käyttöaste on niin pieni, että kaupungin ei kannata rakennusta pitää. Se ei riitä, että taidetalo on kesäisin kuusi viikkoa auki.
Talossa on ollut esillä kiertonäyttelyjä ja samalla se on toiminut taiteilija Raimo Aarraksen vuonna 2000 lahjoittamien 56 teoksen säilytyspaikkana. Viime kesänä kokoelmiin tutustui noin 600 kävijää, joka määrä on hieman viimevuotista alhaisempi.

Raimo Aarraksen aikanaan tekemään taidelahjoitukseen liittyy lahjakirja, jonka mukaan kaupunki on velvollinen pitämään kokoelman kasassa ja pitää sitä myös yleisön nähtävänä. Kokoelmaa ei saa myydä eikä hajottaa.
Kosken mukaan kaupungin kulttuuritoimi hakee parhaillaan töille uutta sijoituspaikkaa. Mahdollisina vaihtoehtoina hän mainitsee Raatihuoneen sekä Seikowin koulun, jonne tällä hetkellä on sijoitettu nuorisotoimi ja ryhmäperhepäiväkoti.
– Seikowin lopullinen tilaratkaisu on kuitenkin tekemättä. Tavoitteena on joka tapauksessa, että taidetalosta pystytään yhteishengessä ja neuvotellen Raimo Aarraksen kanssa luopumaan. Talon ostosta tulee suunnilleen yksi kysely vuodessa, joten sen realisointi ei muodostu ongelmaksi.

Raimo Aarras itse on tyrmistynyt kaupungin myyntisuunnitelmista. Hän näkee taidetalon ainutlaatuisena julkisena kohteena, joka ei yksityiskäyttöön sovi.
– Kaupungin keskustassa on kirkoista lähtien monia muitakin julkisia rakennuksia, jotka eivät aina ole ihmisiä täynnä.Itse olen ehdottanut, että Raatihuoneesta muodostettaisiin kaupungin taidemuseo ja kokoelmani siirrettäisiin sinne. Omat rajoituksensa silläkin rakennuksella tosin on.
Aarraksen mukaan monet kaupungissa vierailleet arkkitehtiryhmät ovat ihailleet nykyisen taidetalon arkkitehtuuria.
– Yhtymäkohtia Alvar Aallon tyyliin on selkeästi nähtävissä, ja moni alan ammattilainen onkin löytänyt rakennuksen linjoista hänen käsialaansa. Talon kivinen perusosa rakennettiin 1934, jolloin Aalto työskenteli Turussa.


Harri Suomalainen
27.09.2010

Lehdestä luettua


Lauantai 25.10.2010 Uudenkaupungin Sanomat. Sydän jättää lyönnin väliin. Siinä se nyt on, toiveeni, unelmani, raastavan rakkauteni kohde, myytävänä. Tai ainakin tulossa myyntiin, ehkä.




Juoksen ulos lehti vapisevissa käsissä ja saan sanotuksi talvirenkaita vaihtavalle miehelle: " Katso...