maanantai 19. marraskuuta 2012

Näkymiä

Yksi itselle tärkeä asia tilojen sisutuksia suunnitellessa on miettiä miten katse tilassa ohjautuu ja millaisia näkymiä avautuu eri tiloista toiseen.  Mikäli vain mahdollista en esimerkiksi  sijoita olohuoneessa tv:tä siten, että se on ensimmäinen asia, mihin katse osuu, vaan koitan asetella kalusteet ja valaisimet siten, että  näkymä olisi mahdollisimman kutsuva ja levollinen. Vaikka usein selitykseksi tarjotaan antennipistokkeen paikkaa, ei se  saisi olla ratkaiseva tekijä, joka määrää tv:n paikan. Johtoa saa lisää kaupasta ja sen kiinnittäminen listaan kauniisti (tai listan alle), ei ole iso homma.

Pikkuasioista syntyy suuri kokonaisuus, älä aliarvio niitä!
Yksi pitkä näkymä kodissamme avautuu kirjaston ovelta ja suunnitelmaa tehdessäni mietinkin tarkkaan, mitä haluan katseen poimivan sen varrelta.



Jätin tässä kohtaa lattian paljaaksi, jottei katseen suunta katkea vaan ohjautuu perille tv-huoneeseen asti. Lisäksi sivuvalossa massiivipuisen sauvaparketin yksittäiset sauvat korostuvat kauniisti ja lattia pääsee oikeuksiinsa.





Oviaukon mitoitin sopivaksi vanhoille parioville, jotka maalattiin myös valkoiseksi. Ne kehystävät huoneen sisäänkäynnin kauniisti, mutta eivät varasta huomioita valkoisesta ympäristöstä. Tarpeeksi korkeita ovia metsästin hartaasti ja lopulta löysin tuon ulko-ovena ennen toimineen oven Pöytyältä. Postilaatikko on kiva yksityiskohta.




Lähemmäs tultaessa silmä nappaa yksityiskohtia enemmänkin. Ihana Caboshe koreilee katossa ja omaa käsialaa olevat hevostaulut seinällä.





Halusin näkymän mahdollisimman rauhalliseksi, värit astuvat mukaan vasta huoneessa sisällä. Tämä on yksi minua eniten miellyttävistä näkymistä talossa edelleenkin.
Se saa sydämmen sykähtämään, aina vaan uudelleen.

-tuija-

2 kommenttia:

  1. Levollisen ja ihanan avaran näköistä (sanoo A. kaksikerroksisesta pikku rivarista) - ja piti vain kommentoida, että tuo teidän mieletön lattia taisi olla se hakusana, jonka perusteella alunperin löysin blogisi. Ihana, ihana, ihana sauvaparketti.

    Se taitaa olla aika harvinainen Suomessa? Ehkä kerran olen törmännyt kalanuotoon tms. ladottuun kauniiseen vanhaan parkettiin Helsingissä.

    A.

    VastaaPoista
  2. A. massiivitamminen kalanruotoparketti oli se asia, jonka taloon halusin, maksoi mitä maksoi (ja sen se todella teki). Olisin luopunut lähes mistä muusta, mutten siitä. Ja joka päivä jaksan sitä edelleen ihailla. Lattia on klassikko, mutta johtuen sen hinnakkuudesta, sitä ei paljon näy Suomessa muuta kuin ehkä vanhemmissa kaupunkiasunnoissa. Tällä hetkellä lattia on tosin erittäin trendikäs, joten voi olla että sitä tullaan näkemään jatkossa enemmänkin.

    VastaaPoista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!