lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kissan kestävää sisustusta vol 1

Meillä on aina ollut kissoja. Jo lapsuudenkodissani totuin noihin "ihanankamaliin" karvakasoihin, joten oli jokseenkin luontevaa, että myös ensimmäisessä omassa kodissani asusteli kissa. Tosin tämä tapaus tuli ikäänkuin kaupanpäälle, koska tulevalla miehelläni oli kissa valmiina jo hänet tavatessani. Sittemmin kissat ovat vaan lisääntyneet ja tänä päivänä meillä asustaa neljä karvapalleroa. Kolme siamilaista ja yksi itämainen. Ja kuten kuvasta näkyy samassa vuoteessa nukutaankin.




Niin ihania kun nuo lemmikit ovatkin, tuovat ne mukanaan myös elämänjälkiä, joiden minimoimiseksi olen käyttänyt useamman suunnittelutunnin. Huonekalujen ja pintojen raapiminen on yleensä se ensimmäinen asia, mistä tulee erimielisyyksiä. Kissathan tykkäävät raapia kaikkea, mihin kynsi jää kivasti kiinni. Samalla ne jättävät hajumerkin polkuanturoistaan. Se on täysin luonnollista toimintaa kissalle ja pois sitä ei saa kitkettyä, mutta ohjata tuota toimintaa voi.  Kissoille takoitetut raapima- ja kiipeilypuut ovat yleensä varsin kookkaita ja vähemmän esteettisiä, joten tein kissoille enemmän omantyyliseni sekä huomaamattomamman raapimislevyn. Olemme asentaneet kotimme muutamaan seinään boucleematolla päällystetyn  vanerilevyn palan ja opettaneet kissamme pienestä pitäen raapimaan niitä. Toiset oppi kerrasta, kovapäisemmät hieman hitaammin, mutta tänä päivänä kaikki neljä raapivat noita levyjä.  Opetus tapahtui nostamalla kissa takajaloilleen, ohjaamalla tassut levyyn ja liikuttelemalla tassuja,  ikäänkuin raapimaliikettä tehden. Heti kun kissa itse alkoi raapia levyä, kehuttiin kovin ja siliteltiin. Noiden lisäksi ainut paikka mihin tarkoituksella raavitaan on yksi villamatto. Hyvin on tuntunut kestävän jo kymmenen vuotta. Alkuun joskus joku kissoista yritti raapia muihin paikkoihin, mutta puutuimme tähän heti terävällä EI komennolla. Meillä ei muuten kissoille ääntä nosteta, joten ilmeisesti siksi tottelivat kyllä nopeasti. Meillä tämä on aina toiminut sekä näiden neljän, että aikaisempien kissojemme kanssa.




Kuvassa kissan raapimalevy ja yksi noista seinän sisästä löydetyistä, kunnostamista odottavista ovista.





Tuo harmaa matto on siis boucleeta eli silmukkanukkaista mattoa. Mitä paremmin kynsi jää kiinni, sitä varmemmin kissa siitä kiinnostuu. Yleensä kissat jättävät rauhaan sileät kankaan ja keskittyvät voimakkaampiin tekstuureihin. Matto on ostettu jostain halpahallista rullatavarana ja kiinnitetty vanerilevyn nurjalle puolelle niittaamalla. Kun matto on puhkiraavittu tai niin että kaikki silmukat ovat auki, on aika vaihtaa matto.



Samalla matolla on päällystetty myös yksi pitkä pahvirulla, joka on kiilattu katon ja seinän väliin. Rulla on rautakaupassa myytävien muovimattorullien pahvinen sisus, jonka pyysin säästämään minulle kunhan se tyhjenisi. Tätä putkea pitkin juostaan porukalla ylös ja sitten hypätään pommina alas. Edellisessä asunnossamme nämä pommit tehtiin aina meidän sänkyyn ja mieluiten keskellä yötä. Sitä sai tuolloin  halvauksen useampana yönä ;) Nyt rulla on tarkoituksella hieman kauempana vuoteesta.


raapimalevyjä saa myös valmiina täältä


 Yleisohjeena sohvaa hankittaessa, kissanomistajille kuitenkin voisi sanoa, että vaikka kissat eivät varsinaisesti raapisikaan sohvaa vaan teroittaisivat kyntensä muualle, tulee sohvan kankaaseen kiinnittää kuitenkin ostohetkellä huomiota. 
Kissaperheen kannattaa valita tekstuuriltaan tiivis ja tasainen kangas. Löysä tai iso kude/loimipinta oikein  houkuttaa raapimaan. Jos kaikesta huolimatta kissa raapii esim. käsinojia, voi samasta verhoilukankaasta teettää irralliset käsinojasuojat. Nämä voi sitten aika ajoin vaihtaa, eikä koko sohvan verhoilu ole pilalla.


Nahkasohvaa en kissaperheeseen välttämättä suosittele. Nahkaa kissat eivät raavi, mutta leikkiessään ja juostessaan ympäriinsä, tulee sohvaan äkkiä raapalejälkiä. Nahassa jäljet näkyvät ikävästi, eikä niitä juuri voi hävittää.
Tietenkin sohvan paikkaa miettimällä, voi rajoittaa tätä, mutta jos sohva sijaitsee sellaisella paikalla, että kissa voi esim. istua selkänojalla ikkunasta ulos katsoessa tai se sijaitsee iltaisin saatavan "hepulikohtausjuoksun" varrella tulee pahaa jälkeä. Ehkä yksi kissa ei saa niin paljon haittaa aikaiseksi, mutta useampi kyllä.
Ainut sohva mihin meillä on tullut "kissajälkiä", on juurikin valkoinen nahkasohva. Se oli jo viikon kuluttua ostosta hurjan näköinen, argh!!







Tulossa myöhemmin  kissasisustus vol 2, missä keskitytään mm. kissanhiekkalaatikko-ongelmaan ja sen ratkaisuun.





Onko teillä kissaongelmia tai ongelmakissoja?

-tuija-

2 kommenttia:

  1. kiitos Soile. Tuo tuunaus on tehty yli kymmenen vuotta sitten. Ensin se oli kiinanpunainen ja nyt tähän uuteen kotiin, maalasin sen valkoiseksi.

    VastaaPoista