keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Lattiat auki

Kuten aiemmin jo kerroin, olimme tehneet päätöksen siirtyä suorasta sähköstä maalämpöön. Ja koska emme halunneet juuri purettujen sähköpattereiden tilalle uusia  vesikiertoisia seiniä koristamaan,   päädyimme vesikiertoiseen lattialämmitykseen. Tätä seuraava lattioiden purkuoperaatio oli ehkä tuskallisin remontin vaihe.  Yläkerran lattiat olisi avattava kaikki, tarkastettava vanhat niskat ja purut, asennettava uusi harvalaudoitus ja putkien alle tulevat kipsilevyt. Hyvää lattioiden avaamisessa oli se, että nyt päästiin uusimaan kaikki vesi- ja viemäriputket sekä asentamaan uusia sähkövetoja lattioiden alle.
Aikojen saatossa oli vanhan talon lankkulattioiden päälle asennettu jos jonkinmoista lattiapinnoitetta. Päällimmäisenä oli joko joustovinyyliä (ei liimattu alustaansa) tai linoleumia (liimattu alustaansa), huoneesta riippuen. Molemmat irtosivat kuitenkin aika helposti pienen suostuttelun jälkeen. Se, mitä paljastui niiden alta eikä irronnut yhtä iloisesti, oli vanha lattialevy. Ympäripontattu lastulevy oli naulattu kiinni sadantuhannen nupinaulan sekä vähän isommankin naulan toimesta kiinni lankun pintaan. Sinä päivänä, kun aloimme irroittamaan lastulevyä, elohopea nousi kolmeenkymmeneen asteeseen. Rautakanki apunani hakkasin irti kämmenen kokoisia paloja. Tunnin hakkaamisen ja kampeamisen jälkeen olin monta kiloa kevyempi, hiki kirvelsi silmiä ja lastulevyä oli irronnut neliön verran. Ei naurattanut, itketti.

Onneksi työ opettaa tekijäänsä ja pikkuhiljaa tekniikka kehittyi ja välillä levyä irtosi jopa neliö kerrallaan. Ei naurattanut vieläkään, muttei enään itkettänytkään. Avukseni sain esikoisemme ja hänen epäonnisen ystävänsä, joka erehtyi meille käymään. Kolmen hengen yhteisvoimin saimme lankut esiin koko päivän uurastuksella. Ihanaa, paitsi ehkä sille poikamme ystävälle, jota ei meillä näkynyt enää moneen kuukauteen.

 Minulla on aina ollut kaksi unelmaa lattioista, toinen on valkoiseksi maalattu lankkulattia ja toinen on tamminen kalanruotoon asennettu massiivisauvaparketti. Päätimme tässä talossa toteuttaa molemmat. Joten sitä mukaan kun lankkua paljastui lastulevyn alta, alkoi mies irroittamaan lankkuja. Lankkuja kertyikin juuri sopivasti niin että ne riittäisivät makuuhuoneisiin.







viimeinen kirottu lastulevyn pala




Jottei elämä liian helpoksi kävisi ja ihminen erehtyisi luulemaan, että uuden harvalaudoituksen voisi asentaa suoraan vanhojen niskojen päälle, kävi selväksi että kaikkien purettujen huoneiden lattiakorko oli eri. No kiva. Käytimme siis loput viikonlopusta kirvoittaen kaikki niskat ja asentaen ne vaateriin uuteen korkoon. Sanomattakin oli selvää, että kaiken piti olla valmiina maanantaina, jolloin timpurit tulisivat asentamaan uutta harvalaudoitusta. Jälkikäteen olemme ihmetelleet millä järjellä ihminen jyrsii itse irti 150m2 kastulevyä, purkaa saman verran vanhaa lankkua yksi kerrallaan  sekä irroittaa, suoristaa ja kiinnittää uudelleen satoja metrejä vanhoja niskoja yhden viikonlopun aikana. JA SITTEN PALKKAA TIMPURIT ASENTAMAAN HARVALAUDOITUKSEN JA AMPUMAAN SEN KIINNI RUNKONAULAIMELLA??








Tässä viimeisessä kuvassa ovat paikallaan jo harvalaudoitus sekä  uutta kutterinpurua lisätty painuneisiin paikkoihin

Alakerrassa ei tarvinnut irroitella lastulevyjä, mutta sen sijaan vanha betonilattia piikattiin kokonaan auki. Koska meillä ei ollut tietoa, onko vanhan betonilattian alla lämmöneristystä, oli parempi avata lattia ja varmistaa asia ennen lämmitysputkien asennusta. Kuten arvelimmekin, ei eristystä ollut. Uuden valun alle asennettiin finnfoamit eristystä toimittamaan ja siihen kiinnitettiin lattialämmitysputket. Sen jälkeen koko komeus valettiin uudelleen.

-tuija-

5 kommenttia:

  1. Suu auki täällä katselen, on teillä ollut urakka ja taitaa vielä vähän jatkuakin. Kaunista, upeeta, tyylikästä ja hienoja ideoita toteutettuna. Toisaalta eihän tässä mitään uutta ole, tiesin tuon jo entuudestaan, että jos tähän joku pystyy, niin sinä. ;)
    Terveisin Hanna

    VastaaPoista
  2. Mukava seurata mitä tuleman pitää ja mitkä ovat olleet innoittajiasi! -Jari-

    VastaaPoista
  3. Kiitos Jari ja Hanna. Se on kyllä mielenterveyden kannalta tärkeää, ettei ikinä etukäteen osaa mitoittaa työn laajuutta. Eikoskaan, vaikka kuinka tekisi ;)

    VastaaPoista
  4. Kyllä taas nauratti! Sori vaan, mutta olen mustan huumorin ystävä. Vai ainoastaan vahingoniloinen? Kauhean homman olette tehneet ja hatun noston paikka. Oma projekti (keittiö ja vessa) alkaa tuntua aikkast pieneltä ja sen aiheuttamat murheet vielä pienemmiltä. Että kiitos siitä ; ) Osaat kivasti kertoa mitä olette tehneet. Melko lyhyesti ja selkeästi ja vielä huumoria mukana. Mi laik! Saara

    VastaaPoista
  5. Kiva että naurattaa. Olen tarkoituksella pitänyt tekstin kevyenä. Valitusvirret ovat turhia, sitä paitsi rakastan joka (melkein) minuuttia.

    VastaaPoista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!