keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Focal point

Jokaisessa kodissa on paikka, joka on kodin sydän. Paikka, jossa mieli, ajatus tai silmä lepää. Tai mikä parasta, kaikki kolme. Meidän kodin sydän ja ehdoton katseenvangitsija on pyöreä nurkkaerkkeri, mistä aukeaa näköala yli kaupungin. Erkkeri on muinoin ollut parveke, vaikkakin se on muutettu sisätiloiksi jo kauan ennen kuin ostimme talon. Talon ollessa sähkölaitoksen virastona, toimitti se kahvihuoneen virkaa,  taidetalon aikana siellä oli tauluja seinällä ja nyt meidän kodissa, erkkeri toimii arkiruokailutilana ja aamiaispaikkana. Tälläiseltä tila näytti, kun ensi kerran saavuimme taloon. Lattialla olevan kasvin? juuressa sinnittelevä  rahapuu kuului kauppaan. Mutta se on rikki. Se ei ole tuonut meille yhtään enempää rahaa, vaan päinvastoin menot kasvoivat huimasti. Mihin saa reklamoida?



Alla oleva kuva taitaa paljastaa totuuden,  meillä ei  vaan sisäkukat menesty ;)
Koska tila on rakennettu alkujaan parvekkeeksi, oli ikkunan alaraja reilussa metrissä, jolloin ruokailutilaa ajatellen istumalla ei olisi nähnyt maisemaa kuin kurkkien. Ratkaisin ongelman nostamalla erkkerin lattiaa 15cm ja täten saimme istuenkin kauniin maiseman näkyviin. Samalla ratkesi toinenkin ongelma. Lattialämmitys putket saatiin betonilattiaa (jota vanha parvekkeenlattia siis oli) piikkaamatta kulkemaan erkkeriin. Kuvassa ikkunalaudoilla näkyy tapettipaloja, joita keräilin talteen. Sähköpatterit, jotka ovat koristaneet myös tätä huonetta, purettiin pois.




Katossa  ja  seinissä oli vanha ja siisti pinkopahvi, jonka ajattelin vain maalata uudestaan valkoiseksi, mutta koska meillä ei nähtävästi mitään tehdä pienesti, niin vaihtoon meni. Kaarevan seinän pinkopahvin sain maalattua siististi, mutta katto oli maalattu ilmeisesti vanhalla muovilateksilla, joka kostuessaan kuoriutui suikaleiksi telan ympärille. Revin siis pahvin kokonaan pois ja alta paljastui vanha helmipaneeli. Sama helmipaneeli oli ilmeisesti ollut halpaa 30-luvulla, koska kaikkien vanhan osan purettujen kattojen pinnat olivat sitä. Paneelia ei kuitenkaan oltu alunperinkään tarkoitettu esille sellaisenaan, vaan aluskatoksi, jonka päälle pinkopahvi laitettaisiin. Tämän kertoi tapa, millä katto oli tehty. Viimeistelemätön ja paneelien jatkokset isoilla raoilla. Erkkerin ollessa suhteellisen pieni, täällä ei paneeleita ollut tarvinnut jatkaa ja katto oli muutenkin  melko siisti, joten jätimme paneelin esille ja  vain maalasimme sen. Saman käsittelyn sai yksi paneeliseinä ja toinen alunperin betoninen ulkoseinä. (tuo tauluseinä on betoniseinä )
 Tilaan sijoitin vanhan pyöreän  biedermeyer-pöydän sekä neljä Askon 50-luvun tuolia. Tuolit olen verhoillut uudestaan vuosia sitten.  Valaisimeksi laitettiin Petri Vainion Vuolle. Kaikki kalusteet mattoa lukuunottamatta, löytyivät jo vanhasta kodistamme. Verhoja tila ei kaipaakkaan, valo ja maisema tulkoon sisään.






Tässä on meidän kodin sydän ja sielu. Mikä teidän on?


-tuija-

3 kommenttia:

  1. Meidän kodolla ei taida samaan tapaan olla sydäntä ja sielua, kun täällä ympärilleni katselen(; Kesäaikaan lasitettu parveke on lisähuoneena, mikä on ihan kiva, mutta ehkä se kodin sydän vaihtelee sen mukaan että missäpäin kämppää asukkaa oleskelevat. Nyt olen tosi onnellinen makuuhuoneen pimennysverhosta, kun valoisaankin aikaan saa nukuttua sikeästi aamuun asti.

    (:Laura

    VastaaPoista
  2. Mä olen ihmetellyt mikä muhun on iskenyt, kun olen aina voinut nukkua valoisassakin. Nyt muutaman viime vuoden aikana, olen alkanut herätä heti, kun vähänkin valoistuu. Ostin jo sellaisen sleeping maskinkin, mutta mun silmät on ihan turvonneet aamulla jos käytän sitä. Mistäköhän sekin johtuu? Nyt sitten aamuyöllä olen heittänyt jonkin rätin naamalleni, niin saa nukuttua. Ihme hommaa ;)

    VastaaPoista
  3. Mä olin pienenä "kuuhullu" eli valoisaan aikaan mun oli tosi vaikea nukkua. Ajan myötä opin nukkumaan valoisassakin, mutta alkukesä valoisat aamut ovat aina herättäneet minut hiukan liian aikaisin(vaan ei enää!). Ennen tuota pimennysverhoa yritin välillä nukkua sellaisen lentokonemaskin kanssa, mutta ne kuminauhat kietoutui mun tukkaan ja se maski kääntyi sivuun kun pyörin unissani, joten ei siitäkään tullut mitään... Vaan nyt on pimeetä aamuun asti!

    (:Laura

    VastaaPoista

Hei! Kiva kun kävit, vielä mukavampaa on, mikäli päättäisit jättää viestin!