torstai 1. syyskuuta 2016

The end - kiitos!

Hei kaikille, jos täällä vielä joku ylipäätään käy.
Nyt on väistämättä tullut eteen se aika, jolloin on pakko luovuttaa. Koko kevät ja kesä on mennyt ilman lomaa, isojen työprojektien parissa, ja vaikka kuinka ajattelin kiireen olevan vain väliaikaista ja aikaa ilmaantuvan jostain myöhemmin enemmän, on nyt pakko tunnustaa, etten enää ehdi ylläpitämään tätä blogia.

Kun aloitin tämän blogin tein sitä samalla intensiteetillä, kuin kaiken mihin ryhdyn. Annoin itsestäni 110% ja mikään muu ei kelpaa. Rakastin jakaa ohjeita ja osaamistani ja sain aina hyvän mielen, kun joku kertoi saavansa blogistani irti konkreettisia neuvoja. En kuitenkaan koskaan tainnut osata antaa omasta persoonastani tarpeeksi, koska lukijamääräni pysyivät kohtuullisen pienenä ottaen huomioon, että kirjoittelin kuitenkin näitä juttuja yli neljä vuotta. Suosittujen ja lukijamäärältään isojen blogien salasanana kun tuntuu olevan se oman persoonan näkyminen. En kuitenkaan missään vaiheessa kokenut blogin pitämisen olevan turhaa, vaan tykkäsin teistä jokaisesta lukijasta ihan hurjasti ja jokainen kommentti tuntui mukavalta. Blogi antoi ehdottomasti enemmän kuin se otti.

 Loppuaikoina harvat julkaisemani blogitekstit  olivat kiireessä hutaistuja sisällöttömiä juttuja ja siihen en halua alkaa, joten nyt on aika kiittää ja kumartaa ja väistyä takavasemmalle. Jos joku haluaa seurata kuulumisia ja juttujani, kirjoitan edelleen Oikotien Kotiin-sivustolle KOTIKIIKARISSA-blogia ja minut löytää myös instasta nimellä  @tuijatalvitie. Snapchatistäkin löydyn nimellä @ttalvitie7
Jätän tämän blogin kuitenkin avoimeksi ja luettavaksi, kun vanhoja juttujani näytetään kuitenkin ahkerasti luettavan.

Nyt ihanaa syksyä kaikille ja (kamalaa, mua alkoi itkettämään) kiitos ihanat näistä vuosista <3
Eihän sitä tiedä, vaikka myös joskus palaisin...


-tuija-

maanantai 8. elokuuta 2016

Kirjastohuoneen syksyisiä sävyjä


Syksyn trendiväreistä yksi on sinapinkeltainen ja sitä saatiin kirjastohuoneeseen kivasti tuon valokuvasta teettämäni taulun myötä. Kuvasin norsut ja paljon muitakin eläimiä, taannoisella Etelä-Afrikan reissullamme ja nyt vihdoin sain yhden kuvan tauluksi asti. Oikeastaan hyväkin, että asia muhi rauhassa, todennäköisesti olisin vuosi sitten teettänyt vielä mustavalkoisen kuvan, mutta nyt huomaan olevani jo hieman kyllästynyt mustavalkoisiin kuviin. Taulu hakee myös hyvin väriparia tuosta vanhasta ovesta.

-tuija-